"Rajaton blogini"

25. maalis, 2019

YSTÄVÄ. On ystävä kallein tuo hetken iloisen vaik hetkel hädäs se tuntuis isommalt tuolt. Mutta yhtälailla ystävä onkin arvokas kaikissa tilanteissa - tilanteissa ihan kaikissa. Mitä onkaan ystävä tuo - mitä onkaan sen anti - mitä onkaan ystävät monet ja monenlaiset. Ystävät olla tilanteessa arvaamattomassa tai tietyssä jutussa arvokas kullankin kultaisemman. Mutta ystävän suunta luulossa on että olemme se vastaaottava puoli - puoli tuo joka sanoo sinä olet minun ystävä siksi että ja niin sekä niillä perustein. Mutta on arvokas yhtälailla ja yhtä suuresti suunta toiseen. Sinä tai minä tai me olemmekin ystäviä jollekin - joillekin arvokkaita kullankin kultaisemman. Suunta vaan on muuttunut saamisesta - antamiseksi. Arvokkainta ei ole vain toinen vaan lailla yhtä tärkeää on antaa ja saada ystävän kanssa kokemus tuo tai apu milloin millainenkin. Ei ole merkitystä onko apu tai avun tarve tai vain vuorovaikutus yhteinen kooltaan pieni tai iso. Se on ja sen merkitys on aina 100 vaikka kokoluokka olisi valtakunnan kokoinen tai vain sana yksittäinen ystävän. On vain olo 100 hetkessä täysi oli tuo kokoluokka se tai tämä. Olet sinä - olet minä tai kuka tahansa - on sana ystävä yhtälailla ja yhtä me kaikki yhteisesti. Leviää ystävyys ystävyydestä toisiin ystävyyksiin ja verkosto kasvaa ja kasvaa ulottuu yhä laajemmalle sekä kaikista kaikkiin. Miten iso asia ystävyys onkin... niin eli...

18. maalis, 2019

AUTTAMINEN. On kiipeily vuorelle niin korkealle voimille käynyt, mutta lepo hetki - hetki aikaa ajatukselle tuolle auttavaiselle toi. Hei kun autan sinua - autankin itseäni ymmärrän. Heijastan kaikkea iloa sinulle niin heijastus onkin minun sisäinen loisteeni. Niin mutta tuo kuulostaa monimutkaiselta ja oudolta. Mutta kun näen sinut autettavana niin todellakin heijastan silloin omia ajatuksiani toiseen, jotka onkin minun. Niin miten silloin näenkään toisen aivan erilailla ja se herättää minussa erilaisen ajatuksen - tunteen - reagoinnin. Tuo reagointi tuottaa ilon säteitä hänelle - hän ihmettelee miten tuo toisen lämmin heijaste tuo iloa meille molemmille. Olen antaja ja samalla vastaanottaja avulle konkretian tai ymmärryksen ajatuksen sanattoman joka välillemme syntyi - syntyi pelkästä ajatuksesta sinä oletkin todellisuudessa rakkauden totuus etkä egon ilmentymä ja pelokas. Ilmentyvä joka peitti tunteet ilon ja oli vain pelko epämääräinen. Nyt tulvehtien virtasi energia meille molemmillle lämmin ihanin. Niin ilo olla ymmärtämättä tarkemmin - analysoimatta tarkemmin. Olikin auttaminen yksinkertaista ja vuorikin katosi edestä - elämä astui tilalle auttavainen. Auttavainen näkemään ohitse egojen - ohitse olettamusten että kaikki on vaikeaa - vaikeea korkeiden vuorien. Niin löysimme toisemme - niin löysimme kaikki muutkin ja koimme auttamisen sekä saamisen meidän kaikkien onneksi - iloksi elämän.

11. maalis, 2019

AUTTAMINEN. On tuo vuori hyvin vuorekas ja mahtava kun päin sen jyrkkää seinämää kiipeämme. Käyttäen hakkua, jolla iskien kiilat sen kallion ahtaisiin koloihin. Tunne melkoinen päällä on omassa haasteessamme auttamisen pelko - pelko putoamisesta taas vaikka vain köyden varasaa hieman alaspäin tai aivan vaarallisesti - lopullisesti. Tottako noin on kysyy mieli - kannattakaako tää ja nää vaaran sekä pelon tunteet - tunteet tilanteiden. Kohdata ne vain jäädä vain alas vuoren juurelle murehtimaan ettei se taaskaan onnistunut. Mutta emme anna periksi vaan taas heräämme aikaan taistelun ja pääsemme korkealle rinnettä vuoren. Tuon mahtavan vaativan rinteen jyrkän ja niin vaarallisen. On matka näin hidasta mutta eteneväistä kuitenkin. Se välistä tuntuu ikuiselta vaikka oli kyse vain silmän räpäyksestä hetken tuon. Tuo hetki olikin nyt jo toisenlainen. Huomaamme ei pelkkä puurtaminen ei pelkkä taisteleminen tuo tahdo johtaa vuorelle kohdattavan. Kun pysähdyimme rinteelle sen kuin jo puolessa välissä olisimme - huomaamme. On tässä tää jyrkän rinteen vankka ja turvallinen tasanne johon majoitumme lepäämään ajaksi tuoksi. Aika tuo pysähdyksen tuo mieleen tuon sanan auttaminen - auttaminen mitä se on!? Se sisäinen kokemus herätti meidät tällä tauolla ansaitulla. Olemme löytämässä ajatuksen tuon ytimsessä auttamisen. Annetaan sille tila ja niin ilo palasi hetkeen tähän. Hmmmmmm!!!

4. maalis, 2019

AUTTAMINEN. On se lahja suurin kokea tuo sanan tuoma onni ja ilo sekä ennekaikkea tarve tulla autetuksi että auttavaiseksi. Se monasti todella vaikeaa on kun pitäsi - pitäisi kiivetä vuorelle tuolle jonne kivinen okainen tie vie. Toivoen - toivoen välttyvän tilanteilta noilta missä apua tarvitsisi antaa tai saada. Mieli haluaisin egoisesti vain itselle hyvää ja helppoa elämässä tässä ja sivuuttaen muut olan kohautuksella - ajatellen. Olen mukana - olen mukana ajatuksessa, mutta ei minulla ole aikaa - aikaa tarvitsen itse ja olethan tuon tilanteen itse sählännyt tai luonut - niin selvitä ne itse - olen kyllä sympatiasta mukana kunhan ei tarvitse osallistua. Voinhan kyllä "pienesti" auttaa jotenkin. Niin mieli tuo piilevästi väistää yrittää elämää tätä, joka ympärillä pyörii ja on. Mutta omat murheemme tai ilomme niitä ei tuo mielen oikku aina tahdo hyväksyä elämässä tässä. Ja nuo toiset avun tarvisevaiset pää sivulle kääntyen sivuutamme ja omaan itseemme taas käperrymme iloon tai suruun. Mutta muuttuu tuo vastaavasti myös ottavainen vastaavasti suuntaan itsen vaikeaksi. On sitä itse selvittävä - on selvittävä sanoo tuo "tyhmä" egoni - maailman kaikki tietävä. Vaikka olen tiedostanut - vaikka olen ymmärtänyt ja niin monasti noin kokenut - niin toistuu nuo vuoret piikikkäiset. Mutta nyt tuli muutos aion nousta rinnettä vuoren ja kohdata piikit sattuvaiset, mutta annan aikaa tuolle nousulle, mutta en aio väistää vaan nousta vuorelle rakkauden eväin. Kiitos!

25. helmi, 2019

AUTTAMINEN. On se aito - on se niin aito asia mielenkiintoinen. Ei itsestään selvyys ei missään tapauksessa. Mutta kun kohdalle sattuu - sattuu puolin toisin on se kultaa syvintä kaivettuna esiin syvyyksien syvyydestä. Voin olla kohde - voin olla avun tuoja on ne molemmat aitoja taitoja olla läsnä autettuna tai auttavaisena ilman mitään pyydettä. Mutta niin tarpeellisena - tarpeellisena elämän polulla isoin tai pienin elein. On auttamisen taika noiden leppeästi kulkevien puisen kujan lehtien huminaa tai rakeiden piiskaamaa tilannetta joka tuntuu - tuntuu kaikkialla. Ja apu tai auttaminen tuo kultainen ele pienikin tai aivan hädässä suuressa on hetki tuo käsin kosketeltavan merkittävä. Auttaminen - apu voi olla fyysinen tai henkinen aivan lähellä tai kaukaa - niin se vain on tilanne - tilanne joka muodostunut on ei sattumalta vaan jostain kaukaa tai läheltä ilmestyen. Tilanne tuo ei ilmoittele kun äkkiä kohdalle sattuu - tilanne tuo vaatii toimintaa joko nopeaa räpäyksessä silmän tai harkittua toimintaa hallitusti onnistuneesti. Ei ole ollut tilanteessa käsikirjoitusta ennen "ensi-iltaa" joka yllättäen saapui - saapui suoraan ilman kenraali harjoitusa. On myös toisinpäin on aikaa ja aikaa harjoitella antamaan apua kuin vastaan ottamaan. On aikaa ja aikaa - on väin tärkeintä olla halu - halu auttaa ja tulla autetuksi. Niin tulla autetuksi. Se voi olla vaikeaa pyytää tai ottaa vastaan apu tarjottu - vastaan otto vaatisi sanoa itselle minä en selviä minä tarvitsen apua - apua minä pyydän - apua minä jaan ilolla kykyjeni mukaan - opitaan...