"Rajaton blogini"

13. huhti, 2020

TIETOISUUS. Olen nyt matkalla kotiin ajatteli poika hyvin nukutun yön jälkeen tuolla kaukana erämaassa. Tuo viime yö oli vahvistanut sen tunteen - sen aidon tunteen ja kokemuksen tietoisuuden syvyyksistä, jossa elämän syvin olemus ilo ja rakkaus asui. Poika hymähdellen totesi itselleen niin miksi puhutaan syvyyksistä - miksi pitää lähteä kauas jotta ymmärtäisi löytää sen mikä jo ja se on lähellä sekä aivan tässä? Mutta poika ymmärsi että aikaisemmin hän ei vain niissä monimuotoisissa maailman koukeroissa ja sen armottomassa menossa yksinkertaisesti pystynyt pysähtymään kuin oman rajallisen järkeilyn ja järjen avulla. Kun jo pelkkä matka herätti mielen katsomaan "verhon" toiselle puolelle avarammin ja luonnollisemmin. Mutta se ei viellä riittänyt vaan tarvitsi hänen kohdallaan tämän matkan kauas erämaahan ymmärtääkseen elämästä sen totuuden lähteen, jolla alkulähteemme Jumala asui. Sen viestin saamiseksi piti hänen hieman fyysisesti ponnistella - piti hiljentyä omiin ajatuksiinsa ihan itse kaikessa hiljaisuudessa. Nyt matkan ollessa lopullaan poika koki syvää rauhaa ja tiesi tietoisuuden syvimmän olemuksen olevan hänessä itsessään aivan vain ajatuksen päässä ja valittavaksi aina uudelleen jos arki vei liikaa mennessään. Oli hänen kokemuksensa uudesti syntymän aikaa, jossa rakkaus sekä kiitollisuus asui aivan kaikessa hänen arkisessa elämässään. Kiitos hän kiitti syvästi!

6. huhti, 2020

TIETOISUUS. Olet nyt läsnä poika ajatteli makustellen sanaa tietoisuus - matkallaan tietoisuuteen. Tuo matka oli johtanut kauaksi erämaille - erämaille kai siksi hakien tilaa olemiselle - löytyisi aikaa kokemiselle hiljaisuuden - hiljaisuuden joka tila ääretön oisi. Tuo hiljaisuuden, jossa vain luonnon äänet - luonnon ilmiöt seuranaan toi pojalle vapautuvan tunteen - vapautuvan kiirettömyyden - toi hetken tähän hetkeen. Elämä oleva kaupungin vaikka niin makoisa ja antelias onkin ollut. Se jotenkin kai turruttanut aistit nuo ja pysähdys sekä hiljaisuus ei siellä siksi muuttunut vaikka hiljaisuus kodin oli mahollista aivan. Poika ymmärsi tarvitsen tämän retken matkan itseeni. Tarvitsen luonnon juuret, jossa ja josta imen energiaa olevaista tajunnalle elämän. Oli tilanne kaupungin tuonut levottomuutta vaikka kaikki hyvin oli - oli vähintääkin kaipuu kaipuusta omaan sisimpään - sisimpää, josta poika ymmärsi nyt syvemmin täällä jo syvällä erämaassa. Olen ja olen äärellä tietoisuuden - tietoisuuden jossa ei sanojen helinästä ole kyse vaan hyvin symbolisesti kuuvaavaa se on, jostain muusta. Kun lähestyi matkan pää kohde tuo erämaan jonne pojan määrä oli retkensä tehdä. Hän ymmärsi jo paljon miksi oli tälle matkalle lähtenyt. Oli luotto ymmärryksen tietoisuudesta kasvavan tulevan ja vahvistuvan kun vielä yön yli nukkuen teltassansa sekä matkalle kodin päivänä seuraavan. Olen matkalla ajatteli poika ja...

31. maalis, 2020

TIETOISUUS. On se varsin merkillinen sana kun siihen ajatuksella tarttuu. Tuo tartuntapinta voi olla hyvin erilainen sanoo kukin tahollaan. On tietoisuutta ja tietoa, joista keittoa kerrotaan sekä ajatusta väännetään. Mutta meille ajatus tietoisuus tarkoittaa paljon ja paljon jotain muuta vaikka sitä emme joko hyväksy tai halua ymmärtää sen todellista tarkoitusta että luonnetta. Siksi kertomus lienee paikallaan. Pikkupoika lähti metsään seikkailumielialalla eli se ei ollut vain matka tylsyyden voittamiseksi tarkoitettu tiedostamaton retki. Ajatuksena eli tietoisesti poika ajatteli nyt minä selvitän tarinan mitä hän oli kuullut jo moneen kertaan iäkkäimmiltä henkilöiltä. Tuo ja nuo tarinat aina johti sinne kauas metsän erämaan kätköihin, jossa luonto ja maisemat olivat hyvin vaikuttavat sekä luonnollisessa tilassa. Aamuvarhaisella poika lähti kohti arvoituksellisia salomaita kauaksi kauas. Jo matkan alkuvaiheessa pojan ajatuksiin nousi hyvin vahvasti tunne sekä tuo tietoisuus jostain jota hän halusi löytää sekä kokea ja saada siitä selville?!? Saada selville jotain mitä mieli ei vielä ymmärtänyt. Mutta kokoajan oli tullut jo pitkään tuo tunne mieleen. Nyt vain se jo alkumatkalla voimistui sekä tuli tuoden uusia yllättäviä asioita mieleen. Ja asiat olivat ennen kokemattimia aivan uudenlaisia. Vähitellen nuo ajatukset veivät yhä syvemmälle - syvmmälle jota poika mietti tietoisuudeksi aivan uudella lailla. Ja matka jatkui...

24. maalis, 2020

VÄSYMYS. On ilo huomata miten väysmys harhaa on - on huomata miten elämä taasen voitta ilolla lailla lapsen mielen iloitsevaisen saa. En enää murehdi suotta - en enää katso taáksepäin enkä koe tulevauutta uhkana kun ymmärsin miten väsymys useinmiten harhaa oli. On ilo erottaa väymys tuo joka vain unella nukkumisen ohitse menee. Ja tuo nukkuminen pohjan luo ololle valvetilan. Emme voi jäädä uinumaan uneen erilaiseen kun tiemme - tiemme matkamme päämäärä kesken on. Siksi jo tuo puoli hereillä olo antaa mahdollisuuksia oivaltaa elämän syvimpiä ajatuksia ja sen olomuksia. Ja silloin ei enää väsymys ole este mielelle miettiväisen - ajattelijan ajattelevaisesti ymmärrys tuo joka antaa tilan pirteän sekä heräämisen todellisen todellisuuteen. Olemme läksymme osin jo oppineet ei väsymys ole kuin mielentila jota halumme on rakentanut kuormittavasti aina väsymykseen saakka. Jopa syvään uneen jaksamattomuuden. Mutta nyt on oikeasti aika uusi kun laajasta universaalista saakka virtaa virta elämän energiaa uutta. On sen merkki vahvasti niin positiivinen, joka kantaa meiltä kestämään nuot tunteet väsyneetkin. Antaen tilaa levolle - antaen tilaa olevaiselle niin arjen kuin juhlan. On unesta herääminen tapahtunut. On meillä nyt virittäytyminen aivan uudenlaiseen aikakauteen, jossa rakkaus ja sen aitous tuo ymmärrystä elämään. On kiitollisuus - on totuuden kiitollisuus arvokas ja aika hyvin ajaton sek on tie kohti itseämme, jossa rakkaus on.

19. maalis, 2020

VÄSYMYS. Kun on ristiriitoja olenko väsynyt vai vain laiska-laiskottelija. Myös ristiriita siitä onko tää väsymyksen tunne vai hetkittäinen ilo vapauden tunne - raikkaasti. Onko ristiriita taistelua mielen jopa huomaamatonta tai selvää egon kanssa taistelua onko juttu balanssissa vai ei. Egon kanssa jos sitä seuraa liiaksi tulee väsymys kun sille ei mikään riitä. Ristiriita ja sen seuraukset ovat voimakkaita tai lähes harmittomia. Mutta yhtä kaikki kun väsyttää aidosti on levon aika eikä tarvitse murehtia mistään vaan antaa ajattomuudelle siivet ollakseen vapaa. Tuo vapaus antaa tilaa elämälle ja siinä mikä on tärkeää meille. Lepo on tärkeä jaksamisen kannalta, mutta miksi se on vaillinaista. Mutta samalla on mahdollisuutemme vetää jokeri kortti hihasta mukaan viiden suoralle. Ja niin väsymys kaikkoaa, mutta kun se tulee liian nopeasti takaisn kiinni lahkeisiin painoksi tunteen taakan. On kuitenkin aika uusi - on kuitenkin ilon ja olon energiat selvästi korkeammat universaalisti kuin menneinä aikoina. Tämä uusi energian virtaus löytyy kun tartumme kiinni ilon lähteisiin pieniikin. Innostumme - onnistumme - olomme on vakaa ja sisäinen rauha sekä tyyneys löytyy meistä itsestämme. Niin arjellinen meno joka vain väsytti - väsytti liikaa saa nyt ilon siivet - niin siivet pienetkin. Ilon alkulähde sisäinen vahva ymmärrys tuo meille arvostusta elämän kaikkeuden. Tuo yhteinen ilomme kumpuaa rakkaudesta, kun aika on sopiva. Vaikka me kuljemme välistä liikaa väsymyksen rajamailla niin rakkaudesta löytyy tila meille kaikille ja silloin me alamme...