"Rajaton blogini"

29. loka, 2018

RAIKKAUS. Tuo elämän tuulahdus - tuulahdus ei vaan merituulen kutsuvan vaan sisäitsten aaltojen - aaltojen joka pyyhkäisi tuon nukkavierun sisältämme pois. Tuo raikkaus toi päivän polttavat asiamme arkiset juttumme aivan uuteen valoon ja kirkkauteen. Tuo kirkkaus näyttää muuttavan menomme tulojen saamiseksi. Tuo päivän polte tarttua raikkaasti ja uudella innolla kiinni aitdolla rakkudella tähän hetkeen - se on nyt käsin kosketeltavan ihmeellinen. Ennen nuo niin nukkavieruiselta tuntuvat elämän jutut ovat muuttumassa iloisiksi haasteiksi ei kuitenkaan missään muotoa aina kovinkaan helpoksi - niin sarjassamme vaativat haasteet. Niin mutta nehän ovatkin elämän suola - suola joka koettelee meitä kaikella lailla ja ennalta arvaamattomasti. Tuo arvaamattomuus ei nonesti ratkeaisi edes järkeilemällä tai sinnikkäällä puurtamisella. Vaan nyt kun tuo to raikas merituuli puhdisti mielemme komeroita - komeroita joista alkoi virrata aivan uusia ajatuksia - ajatuksia joissa oli aivan uusi sävy ja vivahde. Nuo ajatukset eivä enää vanhaa koodia muistaneet vaan ne oli ohjelmoitu uusilla koodella - uusilla energioilla jotka eivät jääneet kiinni vanhoihin nukkaantuneisiin energioihin ajatuksiin. Vaaan aidosti uusi ymmärrys - uusi asioiden oivallus - uusi asioiden kokeminen. Aivan niin ja noin iso muutos tuo että aivan ymmykäisenä ihmettelemme elämän menoa tätä. Tapahtui - tapahtui vain kun annoimme sisäisen raikkauden tuovan tuulahduksen tulla sisältä ulospäin niin maailma kirkastui sekä näytti meille aidon rakkautensa - rakkauden ihan kaikkeen. Kiitos!

22. loka, 2018

RAIKKAUS! Tuo sana kertokoon tuhat ja yhden yön tarinan. ON ja pysyy ilo sydämmessäin kun tuo sana raikkaus kaikaa ja kaikuu sielussamme. Olemme arkisessa pyörityksessä aivan välistä pyörteessä ja aikaa myöten saavutamme "nukkavieru" olon täydellisen. Tuon olon jossa olemme vuorattuna tuolla nukalla - olemme väsyneitä noihin ainaisiin samoihin kaavoihin. Vaikka väitämme ettei meillä - meillä ole mitään valittamista eli ihan hyvin kaikki. Niinhän se onkin mutta tuo nukkavieru on tullut talomme - mielemme komeroihin puuduttavasti - läkähdyttävästi - paineitenkin muodossa ja ties minkä. Mutta hei kun huomaamme pienenkin tuulahduksen tai jopa metrien korkuisten aalttojen tuovan meille tuota raikkautta - raikkautta kuin raikas meri-ilman tuulahdus ja ajaton olo sitä aistiessa. Ei menoa minnekään - ei mitään ylimääräistä juuri nyt. Tuo raikkaus kertoo vain muistot että tuo nukkavieru olo oli ja meni eikä se ollut meidän vakio asukki. Asukki meidän omalla tontillamme - vuokralla maksamatta vuokraa - vain pölyttyen. Niin ajatus alkoi raikastua kun mikä tahansa merituulen hiukkanen pääsi lävitse muuriemme - lävitse tarpeettomien esteiden. Nuo esteet olivat vieneet ajatuksemme - ilomme sinne komeron nurkkiin. Raikkaus alkoikin synnyttää raikkautta ja "perhe" alkoi kasvaa ja kasvaa. Voiko tää olla totta jokin sisällämme, joka ennen niin tavanomainen oli - niin tuo nukkavieruinen. Mutta hei nostakaamme kädet ylös - ylös tuulettamaan tuota ihanaa raikkauden tuulahdusta jonka oivallissimme juuri nyt. Olkaamme siis itsemme voittajia sinä ja minä - kuunnellaan - olla kuulolla...

15. loka, 2018

ETSIN. Kun juuri aloin päästä tuon etsinnän tuloksena tuon elämän aarteen jäljille. Niin tuli takapakki - tuli este löytää - tuli iso mutta. Kuinka ollakkaan monasti kun kaikki näyttää jo niin hyvältä ja nuo elämän kultaharkot jo silmissä loistaa. Hei tuossa nuo ovat aivan käden ulottuvilla - aivan kosketeltavissa, mutta juuri tuli isosti lunta tupaan ja taloni sortui tai ainakin melkein tai ainakin ihan pikku riikkisen vai sortuiko se laisinkaan - kysyn? Tuo alun tunneaalto pyyhkäisi tsumaanin lailla ylitsemme ja kaatoi puut - nosti tunteet aivan uusiin kokemuksiin. Niin mihin katosit etsinnän tulos vai katositko laisinkaan? Olinhan jo löytänyt vahvan näytön tuosta onnekkaasta etsinnän tuloksesta. Mutta katosiko tuo etsinnän tulos jonnekin myrskyn syövereihin. Ei se kadonnut - ei se voi kadota kun totuus on jo meissä itsemme syvyyksissä - syvissä vesissä, mutta saavutettavissa kunhan vain haluamme etsiä - etsiä totuutta - totuutta rakkauden, joka kantaa ajasta ikuisuuteen. Joka antaa työlle arkisen tunteen hei olet tarpeellinen tässä yhteiskunnassa - hei olen tarpeellinen itselleni pyyteettömästi, silti avoimena kaikelle - silti ei maailman vietävissä kun jo tuo itse itsemme tietää kuka olen mikä on elämän tarkoitus. Ei sitä tsumaanit eksytä eikä kaada. On aika ikuisuuden - aika ilon - aika rauhan ja rakkauden - sitä me etsimme ja olemme sen aina pitäneet hallussa siten myös löytäneet. SE on vain ollut välillä unohduksissa. Mutta nyt sen löysimme ja pidämme siintä kaksin kiinni - siitä - KIITOS!

9. loka, 2018

ETSIN. On oikeasti ihanaa etsiä - etsiä aarretta - tuo aarre voisi olla aarre elämän - tuo elämän geolöytö voisi olla aihe etsinnän. Kun tuo kaipuu jostain "rikkauksista" elämän ei kultaharkkojen timanttien kimallusta etsijänä olemista. Se on oikeasti ihanaa ja olevaista elämän. Missä olet etsinnän kohde oletko siellä sohvan takana vai jo oletko huomisessa. Sinä elämä kuiskaat vinkiksi hei olen täällä - täällä niinkuin kanssa lasten kuurupiilosilla - piilosilla lasten aitojen - aitojen elämän tulkitsijoiden. Pikkulapsi haluaa piilostaan paljastaa olen täällä. Vasta vähän isompana maltetaan olla hiljaa - hiljaa tuolla piilossa. Mutta sitten aikamme oman lapsuuden jälkeen olemmeko piilottaneet tuonne piiloon ja hiljaa olemisen taaksi jotain tärkeää. Olisko tuo tärkeä kenties elämä - elämä tuo aidoin - aidoin syvällisin - aito rakkaudellinen elämä avoin - rajaton - yllätyksellinen tässä ja nyt jo oleva - eikä arki vain aherruksen - kiireen - jopa tuskan - ahdistuksen tuon. Onko tuo piilo piilottanut meissä tuon aidoin lapsen kaltaisen elämän - lapsen jolla oleminen kulkee kiukusta suureen leveään hymyyn aidosti. On aika etsinnän jatkuvan löytänyt vinkin piilosta - piilosta jossa elämä piilee. Elämän jonka jo joka hetki koemme nytkin. Mutta onko se täyteläisen oloinen sen oloinen mitä todella etsimme? Olisko se vielä jotain syvällisempää mitä me etsimme? Ei pelkästään metsän mäntyjen huminaa - moottoritien pauhua, jossa auto kiiturit kiitävät jonnekin - jonnekin kohti mutta minne. Tuo etsintä elämän jatkukoon - niin olemme jo tuon piilon jäljillä - kuulemme kuiskauksen hei minä olen täällä. Jatkukoon etsintä tässä hetkessä. Heips!

1. loka, 2018

ETSIN. Etsin tuota - etsin tätä - olen etsimässä - etsin arvokasta - etsin ja etsin. Mutta mitä oikeastaan etsin - en huomaa etsiväni - mutta huomaan kaipuun - huomaan tarpeen etsiä jotain - mutta mitä? On mieli etsinnän - on mieli rauhallinen tai levollinen kun se etsii - niin mutta mitä? On ilo etsiä - on ilo löytää - mutta mitä? On aika etsinnän - mutta aika etsinnän - niin mikä aika - miten paljon. Tuntuuko mielestä vai mistä se tulee tuo etsinnän tarve. Vaikka kaikki olisi ihan hyvin on tuo tarve etsinnän. Kun asiat ovat aivan ylösalaisin - nurinnpäin - aivan pyörryksissä turvallaan. On tarve etsiä ja löytää - löytää jotain mutta mitä? On etsintä siis päällä mielen lokeroissa. On etsintä päällä tilanteissa päivän tai yön. On etsintä löytänyt paljon löydöksiä - löytöjä, mutta mieli ei pysähdy se vain etsii - etsiikö se edelleen jotain parempaa vai onko se vain oppinut etsimään - etsimään etsimisen vuoksi. Joskus aikaisemmin tuo mieli oli löytänyt aiheen hyvänkin jota se halusi etsiä, mutta ei tuntunut olevan riittävä tai ei löytö oikea ollut - eikä sillä löydöllä maaliin päässyt. Maali tuo jossa tuntuisi että kaikki olisi jo löydetty - kaikki etsintä olisi etsitty. Niin mieli kulkee unelmissa - arjessa - juhlassa - niin valveilla tai unessa yön. Viite mitä tuo mieli etsii olisko se elämä - olisko elämä jossa olisi tuo kaipuu elämän täyttymyksen toteutunut - toteutunut elämä aito rakkauden aitouden jota en edes vielä tiedä sellaisa olevaa olevaista. On aika etsinnän!!!