"Rajaton blogini"

14. elo, 2020

AHDISTUS. Sanojen koettelemassa sanojen ja ajatusten viidakossa on tungosta - on ajatuksia ja seurauksia. Meidän mielemme summaa ja yhdistelee asioita "mestarillisesti", josta pulpahtaa ajatus ja tunne ahdistuksesta. Sen hetkinen tunne saa aikaan taas uusia tuntemuksia ja oranvan pyörä on valmis. Olettemukset kasvattavat tuota tunnetta sekoittaen siihe coctailiin erilaisia pelon vivahteita ja nostaen pintaan vanhoja tuntemuksia menneiltä ajoilta. Yhdistely voi jatkua ja tuska tiivistyy sekä se vie mielen matalaksi. On tullut matalapaine olemukseemme. Mutta kun kaikki onkin meidän omaa projisointia valkokankaalle, josta katsomme filmiämme. On aika muuttaa käsikirjoitusta - on aika muuttaa ohjaajan käsityksiä mikä on tarpeellista mikä on jatko-osan uusiutuva piirre ja juoni. Voimme kaikella ilolla alkaa muokata tuo "kässäriä" uuteen valoon - valoon jossa valo hävittää varjot "ahdistava pimeys" katoaa. On uuden ja uusiutuvan valkokankaan näytännön aika. Tuo uusi menestys tarina nousee mahtavasti ahdingon suosta kakkos osassaan. Ja sen käsikirjoitus sekä kuvauksen heijasteet muutettiin uuteen kuosiin - uuteen valon ja ilon tuotannoksi. On sen todellinen rakkaustarina aivan muuta kuin ajasta menneestä, jossa mieli oli ankkurissa ahdistukseen. On sen vapaus ja vapautuminen saanut elämän ymmärryksen sekä vapauden.

5. elo, 2020

AHDISTUS. Olet sana vaikuttava tai vain sana. Ketä tuo tunne tönii tai koskettaa kunnolla on kokijan kokemus oikea. Mutta myös jokaisella se on tunne joka katoaa - katoaa antaa vain sen mennä ja tilanne muuttuu merkittävästi. Myös mieli ruokkii tunnetta ahdistuksen eikä uskalla siitä irti päästää. Vaikka järki sanoo anna sen mennä on silti tuo tunne ahdistava vielä läsnä. Mutta tarvitseeko sen olla - mihin sitä tarvitaan? Tuo tunne on aito kokemus ja se on tarpeellinen herättämään meitä näkemään ja kokemaan toisin. Valitsemalla ja ymmärtäen että sen voi kokea jotenkin toisin - toisin vaikka ei juuri silloin se helpolta tunnu. Mieli on jäänyt kiinni - kiinni se on jäänyt kiinni jonkin tarinan juoneen, josta ahdistava tunne seurasi. Missä sen tunteen juuret oikein ovat ja miksi tunne tuo tunne tuli joko voimakkaana tai lievempänä? Mieli hakee selityksiä se haluaa kaiken selvittää järkevästi järjellä. Kun se on sen selvittänyt niin tulee vapaus. Vai tuleeko se todella vai siirtyikö se välillä pois palatakseen. Mieli voi olla epäleväinen eikä sen ego-osa halua juuri silloin kuin polkea sitä alemmas. Mutta tarvitseeko se olla noin - mihin tarvitaan ahdinkoa ahdistusta? Ei sitä tarvita mihinkään eikä sen tarvitse "asua meillä". Vaan kautta kaiken elämän kokemuksen ja sen hetkisen ymmärryksen kautta voimme...

30. heinä, 2020

INTOHIMO. On sen taika merkittävä - merkittävä siksi että voimaa se antaa elämälle ja sen kaikille alueille. On merkittäviä intohimon sektoreita, joissa tuo palo on merkittävästi merkittävin. Tuo palo on alkanut syntymän jälkeisestä elämän alusta ja jatkuvuus on jatkunut vaiheissa elämän - elämän kokemisen kaikissa muodoissa. Tuo palo kertoo aivan jostain - ihan jostain muusta kuin pelkästä innokkuudesta intoilla tekemisissä monissa. On myös syttynyt tuo elämän palo roihuvampi matkalla vaiheiden niin totisten kuin huumoristien kokemuksissa aivan ihan arkisen juhlavasti. Ei se tarvitse mitään isoa merkillistä boosteria vaan aihe tai koettu elämän syke antaa taas sisältöä elämän ihan kaikkeen. Syke tuo joka kunkin elämän virittää - antaa sille yhdessä tai erikseen "potkua" elämään toimivaan. On myös tuo intohimo maltillinen ja se antaa huomaamatonta taikavoimaa monen tekemiseen. Eikä siinä tilassa tarvitse kuin olla - olla hyvin olevaisesti - olla intohimoisesti kuitenkin aivan tyynnä ja rauhassa rauhaisan olemisen. Ei se näy isona kuvana ulopäin vain hyvin neutraalina niin ulkopäin katsojalle kuin kuulijalle. Yhteisesti ja iloisesti huomaten miten arki kantaa sekä miten siinä on erilaisia voimanlähteitä. On aika kiitollinen ja kohde rakkauden intohimon toteuttaa elämää merkityksellistä. Kiitos!

23. heinä, 2020

INTOHIMO. Kun syttyy elämään - syttyy elämään täysillä on intohimo tuo sana kertomus mitä ja missää mennään - mennään säkenöinnissä elämän. On aihe hyvin moninainen mistä sytyke sytyttää tunteet - sytyttää läsnäolon - läsnäolon elämään. On tapahtunut ihme - ihme ihmimielen syövereissä - on syke ja sisältö kaukana tylsyydestä olemisen tuskasta. Vaikka tuo tuska muuttunut on intohimon aihioksi, jossa elämä kulkee - kulkee keskiössä aitouden aivan omassa stadosfäärissä kuin sytyke intohimon palaa syvyyksistä mielen sytyttäen toiminnan - sytyttäen sykkeen elämään. On tuo sytyke hyvin monenlainen - on tuon kokeminen ainut kertaista ja omakohtaista, jossa intohimo on vahva oman värinen sekä kutkuttava tunne sisäinen. Ei sitä toiselle voi kuvata mitä ja miksi juuri aihe tuo herättää kiinnostuksen johonkin mitä elämä kautta itsensä parhaaksi tuo. Nuo tunteet - nuo ja tuo halu toteuttaa olla aihiossa intohimon missä haluten olla ja kokea uudelleen. Syttyä tuolla sytykkeellä elämään - elämään sisälle. On ymmärrys että olen matkalla kanssa intohimon - mutta on ymmärrys että se on vain matkan vauhdittava sytyke, jota elämä tarvitsee. Intohimot jotka sytyttävät elämässä - elämän oman tarkoituksen kokea elämää matkalla kertokoon...

12. heinä, 2020

ARVOITUS. Kun tarina arvoituksellinen astui kuvaan mukaan alkoivat ilmeet muuttua. Tuli uteliaisuutta mikä on tarinan tarina. Oli poika nimeltä tarina. Hän oli aina kova kertomaan omia tarinoitaan jo pikku pojasta asti ihan kaikille. Ei hän ujostellut - ei pelkoa olla esillä tarinan kertojana. Tuo poika innostui kerran lähtemään tarinassaan "ilmalennolle". Tuo oli aito oikea matka kuuma ilmapallolla korkeuksiin. Aluksi vähän jännitti ja hän oli hiljainen tuo tarinan kertojista vilkkain. Korkeuksissa josta hän katseli mykistyneenä alas niin tutuille kaikille paikoille. Hetkeksi katse pysähtyi ja kroppa jännittyi mitä näin - mitä ymmärsin - miten se näytti täältä korkeuksista sellaiselta, josta oli aivan toisenlainen mielikuva. Tuohon mielikuvaan nyt yhdistyi tuo vapauden tunne täällä korkeuksissa kuin taivaan lintu. Tuohon astui mukaan tuo perspektiivi ylhäältä käsin ja syvä yhteys koko tilanteeseen, jossa kaikki elämä pallollamme majaili. Tuo katsen vangitseva pistemäinen piste oli yksinkertaisesti hänen synnyin kotitalonsa ympäristöineen, jossa hän oli kasvanut tähän asti. Ja nyt ymmärrys kertoi se miten pieni pistemäinen kotitalon piste oli hyvin pieni. Ja noita pisteitä oli maailma täynnä ja yksi piste oli jo niin antoisa sekä kaikki muut yhteisesti aivan valtoimesti äärettömiä. Oli kokemus syvästi ymmärtävä miten pisteistä muodostui kaikki ja kaikki oli yhtä yhteisöä.