IHME. On herännyt syvältä ajatuksiimme se ei ollutkaan ihme tuo arkinen - vaan jotain ihan muuta. Muuta joka koskettaa juuriamme - elämän olemusta - olemisen tarkoistusta. Siellä se ihme asuu vain yhden ajatuksen päässä - asuu meissä itsessämme - asuu aistiemme tuolla puolen - tuolla jossa sanat loppuvat ja näkökyky eivät näe. Ihme tuo ja luo tietä rakkauden - tietä joka vie vain tuon yhden ajatuksen jälkeen ihmeeseen joka vain on - jota ei järki tai logiikkaamme ymmärtää voi. Sen voi vain tajuta - sen voi kokea että se vain on - tuo rakkaus kaiken kattava ei lajittelua - ei vastakohtia. Tuo tie vie kotia - tuo tie vie korkeimman luo. Tuo tie on kaikkien uskontojen takana - tie on se jokaisen - tie joka vain on päässä ajatuksen. Ajatuksen jonka jonka sana IHME vapauttaa - tuo sana syvällinen on ei siinä arjen ihmeet totuutta kerro vaikka nekin ihmeellisltä tuntuvat. Mutta arkea me tarvitsemme, jossa voimme kulkea tietä kohti ihmettä tuota totuutta. Tuo tie on jokaisen edessä vain ajatuksen päässä. Kukin kulkee tietä ajallaan ja radallaan. Eikä kukaan ole tieltä eksynyt vaikka käsitys elämästä tästä aivan toinen on mitä ihme kertoo nyt juuri. Ei kukaan ole parempi eikä arvokkaampi ole vaikka tuolla tiellä eri tahtiin matkaa tekee. Antakaamme pieni aika ajatukselle IHMe se luonnollisen elämisen tarkoituksen luo ja tuo. Kiitos siitä sinulle - kiitos arjessa ja juhlassa. Kiitollisesti sinun ja minun ihmeeni!

IHME. Tuo ihme ihmetysten - olet tullut tietoisuuteeni. Viimeeksi ihmettelimme mikä ihmeen ihme. Temppu joka pysäyttää vai jokin muu. Ihmeellä on kavereita sanoja - tuntemuksia - kokemuksia jotka kuvaavat ihmettä tuota - tuoden sille heiniä olkia syötäväksi kuin hevosen tuon. On siis viite sanoille ihme vaikka toive - toive toteutua asiat rakkaat tai vain arkinen rutiini. Kaikki aina tarvitsevat pienen ihmeen - ihmeen joka tuo uuden tunnin - uuden päivän - on se elämän ihme, jossa me mukana soudamme vakain vedoin kohti kaukorantoja - kohti suurta selkää ulapan - kurkotttaen kohti ihmettä. Ihme tuo arjen haasteen taakse kätkeytyy - ihme tuo siis ei ole arkinen haaste askareiden ulkoisten. Vaan se jotain muuta on - jotain muuta syvempää - jotain muuta syvällisempää. Siis tuo ihme ihmetysten se elämän syvyyksistä nousee - se nousee herättelemään sinua meitä kaikkia. Kun ymmärrys kokemuksen kautta viitteen antaa mitä se ihme on. On se iskostunut jo tietoisuuteemme, että ihme jonka ihmeeksi luulimme olikin ihme arkinen - ihme ulkoinen - ihme meidän illuusion - ihme meidän yhteinen olemisen arkisen. Mutta nyt ymmärrys alkaa kelata ja relata jotain todellisempaa kuin ulkoinen tuo näkyvä. Tähän pysähtyen - pysähtyen odottamaan ymmärrystä ihmeen tuon todellisen. Odottamisiin t. IHME!

IHME. Hei kuka sinä olet kysyn - mikä tässä nyt on niin ihmeellistä vai mitä? Ihme tuo arvoituksellinen, jopa taianomainen. Niin ihme voi olla sanaton - hajuton - huomaamaton. Ihme tuo ihmeelinen saa aikaan ihmettelyä. Mutta ihme olisiko se jotain mitä en oikeasti ymmärrä. Luulen ymmärtäväni kun ihme näyttäytyy arjessa sen monissa kasvoissa sen monissa tilanteissa. Onko se arjen ihme mitä kysyn - kysyn onko todellakin ihmeitä monenlaisia vai onko nää arjen ihmeet vain mielikuvia ja on jotain muuta. Mikä on se oikea ihme? Niin mutta onhan ne aika ihmeelisiä tarinoita - temppuja - yllättäviä ja ihmettelylle aihetta miten tuo on mahdollista. Niin kysyn edelleen asia joka tuon ihmetyksen sai aikaan meni ohi ymmärryksen ohi loogisen ajattelun ja järkeilyn. Siis edelleen kysyn mitä ihme on miten se on mahdollista - kuin taikatemppu tuo vai siis tuo illuusio mielen vai mitä se on? Törmään asioihin joita ihmeelliseksi luokittelen - joita näen jopa koen - joita aistin - joita jää askarruttamaan mielen - joihin sen vastausta löydä. Vai löytäisinkö - löytäisin tuon ihmeen todellisen - täysin sanattoman vain kokemisen että jotain suurta se on - jotain ohi järjen jota kuitenkin koen ja ymmärrän että suunta on tämä ihmeen tuon. Jään odottomaan ihme mitä sinä olet - mistä jatkamme RAKAS IHME odottelemisiin heippa!!!

TUNTEET. Hei sinä ja minä sekä te kaikki minä tunne parahin ilon ja tyyneyden lähde pidetään tänään hauskaa. Hauskaa että maapallo hytkyen pomppii pallon lailla. Hei annetaan ilon pursuta pienestäkin raosta kuin valonpilke ladon lautaseinän raoista. Niin että se muuttuu välistä myös pursuavaksi nauruksi hersyväksi ilon osoitukseksi niin kuuluvan ja näkyvän oloiseksi. Kaikkoaa siinä kaikki muu elämän säröt pieniksi avaruuden hiukkasiksi ja tuuli vie ne maailmaan ääriin pois mielistämme. Ilon joka tyyneyden kanssa kulkee käsi kädessä - on tuo tyyneys tae varmin tuotttamaan myös naurun tai pienen hymyn tai vain sisäisen tunteen niin tyynen levollisen. Se varmistaa kaiken aidoksi iloitsemisestä sen kaikkiin eri sävyihin kuin sateenkaaren kaikki nuo mitä ihanimmat värit. Ja sieltähän se aarrekin löytyy päästä sateenkaaren. Niin minä ilo ja tyyneys kuljen sinun ja kaikkien sydämmissä tuulee myskyää tai vain pieni henkäys tuulosen. Kuten huomaat olen kanssasi - olen aina valmis elämääsi - olen läsnä hetkessä ihan jokaisessa. Huomaat sen kaikkien jäävuorien syvyyksiin asti. Kun vain avaat mielen porttisi hiemankin edes pikkuriikkisen olen siinä kanssasi ikuisesti. On ihanaa kertoa sinulle kaikki tämä - olen ja elän tässä kanssasi - kiitos sinulle rakkaudella t. ILO - TYYNEYS!

TUNTEET. Hei uusi vuosi ja tunteeni. Se on sitten vuoden ensimmäinen päivä ja aamun tunnit. Mites nukuit tunteeni - oletko nyt pirteä päivän uusiin kokemuksiin. No hei! Olenhan minä sinun paras tunteesi aina hyvin innoissani tästä hetkestä. Tule vain mukaan kanssani - matkaan onnekkaaseen. No olethan vähän yön jäljiltä kuin "nukkavieru", mutta anna vain mielesi loistaa - loistaa väsymyksen tai rasittavan tilan aikana jota nyt koet ja huomaat! Olet taas omillasi kanssani mun. Minä sinun paras tunteesi ilo ja tyyneys olen kanssasi sun parhaimmillani. Ethän minua unhoita vaikka muita makeita juttuja ois tarjolla sulle. Ethän myöskään piiloudu minkään verhon taakse - verhon joka on stressi nimen saanut tai muun joka ajatuksen vie pois tarpeettomaan. Hei mehän voisimme hengittää yhdessä syvään - hitaasti ja rauhallisesti - ensin hengittäen sisään (keuhkot täyteen) - rentouttavasti ulos ja vielä autuaasti huokaisten - toistaen monenmoista kertaa. Annat energisyytesi kasvaa ja tullen vahvasti tähän hetkeen kanssani. Hei mutta minä sinun paras tunteesi aloin aivan terapeutiksi. No sallittakon se vai mitä sinä ja minä. Kerro minulle mitä sinä tänään oikeesti haluaisit päivältä tältä - niin ja tuon ja nuo ajatukset jätä ne päällimmäiseksi päivääsi tähän. Hyvä meidän tästä on jatkaa vuotta tätä. Tervehtien sinun rakas tunteesi. See you soon!

TUNTEET. Hei tunteeni ilo kohdata sinut näin aamulla silmiä hiukan "raottaen". Moikaten minulle vastaan olen tässä - kysyn mitä tänään on listalla hei tunteeni? Oloa ja iloa vastaat, mutta oletko mukana juonessa rauhallisuuden - tyyneyden, josta ilo kumpuaa. Kysyt onko kiireesi ja huomiosi jossakin muussa - vai annatko tunteesi uppoutua johonkin sinulle tyhjään tai jopa tylsyyteen. Sitä minä sinun tunteesi en halua, mutta päätös on sinun. Valitsetko minut ilona vai alakulona tms. Vain pienikin viite ilon suuntaan olen paikalla näkyvästi. Silloin annat vain hymysi levitä tuon "hangon keksin lailla" jopa korviin asti tai hymykuoppa suupielessä - tiedämme molemmat että se on suuri kehon lävitse kulkeva energian omainen tunne - sisäisesti huudat JESS! Mutta muistatko tuon ilokasetin käytön myös kun maailma kiireelliseksi muuttuu tai vuoren korkuisia haasteita edessäsi on tai ainakin kuvittelet. Kuvittelet että miksi tää juttu ihan "pers mäkeen" menee, josta tunteeseesi myrtsin otteen saat tai otat varmuudeksi nörtsiudesta - pielessä kuin pielessä tää homma on tai kaverinkin sanoma spännii. Ja tunne mikä se sitten onkin - se ei sinua ole - se ei ole sinua välittävänä. Koska minä sinun ilon ja tyyneyden tunteesi olen se best, jota haluat kaikesta vastoinkäymisestä huolimatta kokea. Minä säpsähdän ja aukaisen silmäni kokonaan - hei huolehdin ilosta tänään - tänään joulun juhlapäivänä. Ja haluan siirtää sen myös arkeeni. Kiva juttu sinä paras tunteeni - heips palaillen tarinaan kanssasi. Kiitos!

ARKI. Hei arkeni kirjoitan sinulle jälleen. Tiedäthän että on tulossa aika joulun. Jolloin sinäkin arki saat pukea juhlapuvun kuin kuusi kynttilöineen ja koristeet niin juhlavan kauniit. Vaikka sinä arki joulunakin arjen työt hoidat on sinullekin juhlapöytä katettu yhtälailla kuin kaikille maan asukkaille ja eläimille. Yhteiselomme on ollut kitkatonta ja antoisaa. Kiitän sinua arkeni olet kantanut minua vahvoilla siivilläsi aina vaikeammatkin ajat. Olemme oppineet tuntemaan toisemme jo aika hyvin joten yhteistyömme sujuu aika lailla hyvin. No onhan meillä eri näköisiä "kommerventteja" ollut, mutta ne ovat vain vahvistaneet päiviämme kaikkia. Hei kuulehan "velikulta" arkeni - on tää joulun aika odotus aika jänskä juttu, vaikka emme aivan nuoria ole. On meillä leikkimieltä ja pilkettä silmäkulman matkassa ollut. Nyt kun tuo jo aivan ovella on kaikki sen ulkoinen ilotulitus ja aika pysähtymisen. Tuo aika pysähtymisen itsensä kanssa että yhdessä arkeni sinä velikulta kanssa kuin sadun ihmeellisen. Joulun sanoma se samalla meidät tavoittaa ja viestin iloisen aikaan joulun. Ollaan yhdessä siitä kiitollisia kaikkien näiden hyvien elämän oppiläksyjen jälkeen. Kiitos ja ylistys kuuluu - syntynyt on lapsi Beethelemiin, josta ilomme kukoistuksen saa. Kiitos sinulle arkeni ja HYVÄÄ JOULUA sydämellisesti.

ARKI. Hei arkeni oli viimeeksi juhlavat häät - häät jotka sitoitavat meidät onnekkaasti yhteen - yhteen tuntien toisemme paremmin. Olimmehan me jo tunteneet pitkään ja maailmaa nähneet, mutta avioliitto tää nosti suhteemme aivan uudelle tasolle. Minä tunnen sinut arkeni - minä tunnen sinun läsnäolosi - minä tunnen yhteiset haasteeni. Kysyn tai kenties kysyt mitä tai mikä muka tässä muuttunut on? On paljonkin voin vastata samaan hengen vetoon - paljonkin. Me kuljimme kyllä arkeni kanssasi sun ihan OK. Mutta siinä kun oli vuosi kymmeniä monia mennyt - me pysähdyimme molemmat sinä ja minä. Huomasimme miten yhteinen tie oli muuttunut kauaksi tiestä jossa lapsena kohtasimme - tuona lapsen mielen ilona ja ilman suuria murheita tai ns. kiireen tuomaa stressiä. Tuo pysäyttävä yhteinen hetki ja herääminen uuteen kukoistukseen niin juhlavaan häähumuun ajan ja ajan uuden aikakauden. Aikakauden jolloin teimme yhteisen taipaleemme käännekohdan. Tuo iloinen muutos toi päivään jokaiseen aivan uuden ymmärryksen - sisällön - toteutuksen tunteen niin paljon levollisemman - rauhaisan - sisäisen voiman esille tulemisen. Koska unohdimme menneet - vain ilo ja oppi / oppiläksyt elämän siirtyivät hetkeen tähän. Se mahdottomista mahdottomin tuntunut iso vuori edessämme - kutistui se pannukakuksi ihan pieneksi "syötäväksi". Hei koska oivalsimme yhteisen elomme nyt ja tässä. Kiitos kumppanini ARKI tästä hetkestä! Heippa palaillen sinun kumppanisi - Minä.

ARKI. Hei arki on viikko vierähtänyt kun näissä aatoksissa tavattiin ja yhteisiä hauskoja säveliä elettiin ja oltiin viikko yhdessä viime. Tosin nuo sävelet monasti taisi olla vanhan keiton lämmittämisiä uudelleen ja uudelleen. Mutta huomasin kyllä oli niihin lisätty uusia mausteita karvaita tai kitkeriä -- niin yllättäviä että makuni oloni eloni mukana ei tahtonut kestää. Mutta enpä toivonutkaan tai luullut että jokainen päiväni aina uusi versio ois - niin uutuushitti oisi rakas arkeni. Hei muuten arki tiedätkö mikä viikko tää on? Tiesithän sinä sen toki arki, että pääset juhlimaan Suomen satavuotis itsenäisyyspäivää ja ihan keskellä viikkoa. Niin se sinulle arkeni tuo myös vaihtelua - päivä tuo keskiviikon ja kuudes päivä tatä armoitettua joulukuuta vuosituhannen kahden päälle olevia vuosia 17:sta. Arki olet ollut läsnä jo silloin sata vuotta sitten. Niin sinä arki et silloin pääässyt todellakaan helpolla ajoissa noissa. Hei mutta iloisest me olemme vuodessa tässä ja nyt menneet menneinä ja aivan uutukainen kihlasormus ja avioliitto lupaus juuri nyt. Niin ja häät tietenkin keskiiviikkona kaikkien kansalaisten kuultavina - nähtävinä - koettavina ja arvostettuna hetkenä. Niinpä niin huokaamme arki yhdessä pitkään tätä ilon ja olon sekä mahdollisuuksien hetkeä yhdessä. Tottakai vaikka tuo niin juhlava ja arvostettu tuo viikolle tälle taian ihmeellisen sekä erilaisen. Niin on meillä arki ystäväni kuitenkin kaikki arjelliset askareet olevaiset hoidettava yhdessä iloiten on. Heippa arkeni ensi viikkoon ja HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ sinulle myös arkeni!

ARKI. On arjen aika tää maanantain niin tänäänkin kun viikko avataan. Arki kutsuu - kutsuu töihin - kouluun ja moneen muuhun jutuun haastavaan tai vain lepoon tilanteessa tässä. Tuo aikajärjestelmä auttaa arjen pyörityksessä. Hei on se jännä tuo järjestelmien monien joka arjen tuon sille raamit luo. On auttava yhteiset järjestelmät arjen kulussa välistä niin vauhdikkaan tai vain olemisessa oleva hetki pysähdyksen. Herää välillä kysymys arki oletko sinä niin arkinen vai oletko juhlava kaveri juhlan? Mitä arjen tulee olla tuotako vai tuota vai sitä sellaista mitä määrittelee kukakin - millaiseksi sen sanan taakse kätkeytyy toiminta elämän. Hei kysyn siis arki millainen kaveri olet - mitä tänään mitä jatkossa? Arki haluan olla kaverisi - haluan kanssasi yhteistyötä - haluan löytää sinun todellisuuden ystävä arkeni. Kohdataan yhdessä arjen haasteet - hei arki! Hei alamme olla samalla aaltopituudella arki vai olemmeko? Hei ymmärrämmekö me toisiamme jolloin yhteistyömme sujuva on kuin juhlan hetki tuo. Sehän olisi hienoa arjen kanssa yhteistyömme muuttaisi menot saatavaksi - näin ajattaelen - näin toivon. Mutta kohtaammeko hei arki tässä ja nyt. Olen avoin sinulle arki - riittäkö se kysyn itseltäni? Tuo kaverini arki - kaverini kanssa jossa haluan kohdata elämän mahdollisuudet tänään - huomenna ja jatkuvana onnena elämän. Kiitos arkeni muistathan minut tänään maanantaina - KIITOS ARKENI!

UNELMAT! Hei unelmani ensin olin sinut unohtanut - sitten muistin sinut - aloin olla vähitellen kanssasi, mutta vain varovasti haaveillen - muutin jo saman katon alle kanssasi - aloin kulkea kanssasi tietä kapeaa epävarmoin askelein - tie muuttui vähitellen leveämmäksi - ja vauhtikin alkoi kasvaa vaikka penkat välillä pölisikin - nyt alan olla vakiintunut kanssasi ja uskallan elää kanssasi vapautuneesti eikä ulkoiset eikä omat sisäiset vanhat olettamukset enää ohjaa hetkeä tätä rakas unelmani. Kiitollisesti vaikeuksien kautta olemme hyvässä "parisuhteessa" unelmani elämäni tarkoituksen ja toiminnan kanssa. Vaikka olemme jo eläneet ohi kuherrus kuukauden jo ajat sitten on tää yhtä ihanaa elää unelmani kanssa. Hei ihanaa! Minä nyt todellisesti tiedän mikä tai kuka tai tms. unelmani on - mikä on unelmani suunta - mitä unelmani kanssa haluan. Ymmärrän myös että ei unelma pelkkää iloa ja onnea ole mutta niin se on arjen kanssa kaikkiaan kaikki muukin ihan aina ja kaikkialla kaikessa. Onneksi lähdin tielle unelman - onneksi kaikki muutkin tietävät tarpeeksi tästä onnesta, vaikka suurin salaisuus on vain minun itseni tiedossa - eikä kukaan muu koe näin konkreettisesti elämääni unelman kanssa. Mutta kaikki muut saavat osansa minun heijasteesta jota koen joka päivä elämäni unelman kanssa ja uusien unelmien ja uusien toiveiden maailmassa. KIITÄN SINUA SYDÄMESTÄNI UNELMA RAKKAANI NYT JA AINA!. Kiitos!

UNELMAT! Hei me löysimme tien leveämmän, jota pitkin unelmamme kulkee - eksymättä enää poluille pienille. Tuo unelman viesti niin vahva on koska sisäinen minä sen vahvaksi on todennut ja kotinsa löytänyt. Unelma tai useammat unelmat matkalla tiellä nelikaistaisella - ihan moottori tieltä se tuntuu. Kasvaa vauhti unelmien toteutuksien vaikka tiellä vilskettä on ja tiekin kapeaksi käydä meinaa. Pysyn tiukasti kiinni tuossa vahvassa unelmassani vaikka tilanteita monia matkaa tuolla tiellä hidastaa meinaa tai ojaan kaataa. Hei kuitenkin unelmani niin ihana on joten sen puolesta kannattaa rattia kääntää - kaasua / jarrua käyttää onnistuneesti, jotta tiellä pysytään. Yhä varmemmaksi käy ajo tiellä unelman vaikka rohkeutta se on vaatinut - paine ulkoinen ympärilläni on mieli väittää. Mieli kysyy voinko näin elää unelmaani - mitä muut sanovat - saanko tukea unelmassani tässä heiltä kenties läheisistä tai kavereista muista. Hei mutta ketä varten unelma onkaan? Tajuan sen kun katson peiliin - hei siellä se on. Eihän se ole muilta pois jos elän unelmaani ja voin hyvin - olen onnellinen. Sehän myös tuo muille iloni säteilyn ja olon yhteisen niin harmonisemman. Siispä nyt kun olen jo rauhoittunut kulkuun jo tuolla tiellä leveämmällä ja olen vapaampi kulkemaan tietäni unelman. On ihanaa edetä näin vaikka matkalla hidasteita tai vastamäkiä isoja on. Tiedän sinä ja minä sekä me kaikki kulkekaamme kohti unelmia tänään ja huomenna. Kiitos kaikki!

UNELMAT! Hei unelmani tänään herään kanssasi aamuun tähän - olethan siinä vierelläni kysyn itseltäni unisena nukkavieruna. Olen sanoo sisäinen ääneni olen tässä ja haluan olla mukana päivän tään ja jokaisen muunkin. Kiva ajattelen on matkani tää löytänyt unelmani - olen alkanut elää unelmaani - olen alkanut voittaa pelkoni - olen vähemmän "kompuroinnut" unelmani kanssa. Kumpa vain riittävästi muistaisin sinut unelmani - ottaisin omakseni - ei vain silloin kun minulla on aikaa ja menee hyvin mielestäni - mielen. Vaikka olen hereillä saatan aika ajoin nukkua unelmani ohi ja kulkea putkea arkisen päässä jojon tuon kiireen - kaiken joka kauaksi kaikkoaa tieltä unelman. Hei mutta olen sinut löytänyt - pidän sinusta kiinni - kuljen vahvasti suuntaan unelman tai olen jo läsnä vierelläsi. Hei on aika ajoin ravistella itseäni hereille tuon vuoksi unelman. Muistan jo sinut vaikka arjen kiire meinaa viedä mukana pois tieltä unelmani. Kun muistan niin teen aina siirtoja merkittäviä mitä unelmani tarvitsee. Teen siirtoja ajatuksissani - teen siirtoja ympäristössä - teen siirtoja tiedossa - ymmärryksessä - jotta unelmani pikkupolku vähitellen kasvaa tieksi leveämmän. Nyt kun koen tuon ilon useammin - koen jo tapahtumia arjessa jotka ovat unelmia parhaimmillaan. Se tunne hieno ja sanoin kuvaamaton on. Hei nuo unelmat eivät olleetkaan harhoja vaan elämään ne ovat tuoneet sisällön niin yllättävän. Kiitos unelmani jatketaan yhdessä matkaa käsi kädessä!

KIPU (jatkoa ed.) Jo kauas on jäänyt aika tuon jolloin kipu hallitsi tunteja ja jopa sekunteja noita. On elämän rytmi kaikkinensa uomiinsa palanut - siitä kiitos olon tuon paremman ja ruusuisemman. On unelmat saaneet sijaa ajattelun - on aika tää parempi saanut heräämän lailla "heräämisen prinsessa ruususen". Nuo unelmat pienetkin mielen nostattaa ylös korkeuksiin. Tuo mennyt tapahtuma kivun toi arvostuksen unelmien, kun se helpotuksen toi ja palautti mieleen ken onkaan laivamme kapteeni - ken valintoja tekee - ken niistä sadon kantaa - antaa ja saa. Niin arki sujuu leijaillen kevyemmin vaikka sen tie kuoppainen on - on jousitus elämän saanut uutta virtaa - uutta ymmärrystä - hei minä ja me teemme niitä valintoja - niin minä ja me olemme niistä vastuussa - niin minä ja me siitä sadon sekä seurauksen koemme että saamme talteen laarin kuin ennen aikaisen vilja-aitan varastot nuo. Uusien päivien tullen sieltä saamme uutta aihetta - uutta evästä, josta syntyy ruoka elämän. Nyt aika uskalluksen kuin teksti päivätyynyssä - "make your Dreams come true". Nyt on aika uskalluksen astua jälleen askel eteenpäin tiellä elämän henkisen johon myös nuo unelmat arjen mahtuvat päivään jokaiseen. Ei huomenna vaan tänään toteutuksen suuntaan unelmien. Sen me ansaitsemme - sen me kiitollisuudella vastaan otamme - kiitos unelmien - KIITOS UNELMIEN JA ELÄMÄN TÄÄN!

UNELMAT nuo hei sain kiinni teisä - löysin langanpään luoksenne. Mutta en tiedä teistä vielä kaikkea - en tiedä kuinka kaukana te olette. Ja tiedänkö mikä teidän nimenne on. Antakaa vihje selvempi, koska olen niin kiinni arjessa mieleni sanoo - minulla on velvollisuuteni - ei minulla ole teille AIKAA unelmille. Siis tehkää se minulle helpommaksi - tehkää ja tuokaa se valmiina ruokapöytääni arjen, josta voin teidät ottaa mukaani arjen - siivelle arkeni. Missä te viivytte unelmani tiedän kylllä teidän nimiänne, mutta miksi jo tule asumaan meille. Kuulen kuiskauksen unelmiltani vai haluanko kuulla sen viestin - viestin aidon ja todellisen - mieleni voisiko se arjen keskellä samanaikaisesti kuulla ja hiljentyä sekä painaa arjen pyörityksessä kaasua. Ei unelmat sanoo voimakkaasti - ei sinä et voi vain painaa kaasulla lisää vauhtia ja samalla hiljentyä kuulemaan mitä haluan sanoa kertoo unelmat nuo. Sinä olet jo kiinni langassa oikeassa, mutta viestini kuuleminen ei riitä vaan se tarvitsee sinun kuulemisen lisäksi kohtaamaan ne mitä pidän sisällä - miten on mahdollista kohdata minut ja yhdessä elää unelmia - unelmaisisesti - kaikki harmoiniassa kaikkien muiden kanssa arjen tai juhlaln aikana. Unelmat jatkaa - kohtaa pelkosi - kohtaa itsesi kuullet oikeasti nimeni - kuulet itsesi - kohtaamme oikeasti sinä ja minä unelmasi TODELLINEN RAKKAUSTESI - todellisen elämäsi kohtaaminen. Hei ilosi ja olosi me kohtaamme meidän yhteistä unelmaa ei pysäytä mikään. Tapaamisin UNELMASI!

UNELMAT! Siinä aihe - ajatus - tavoite mitä haasteellisin. Unelmilla rajoja ei ole - unelmat elämään tuovat toivon sen ihanan - unelmat ne kaikille maan kansalaisille onnea tuokoon. Ei vain aina elämä kulje kuin unelma - ei vain asiat toteudu kuin unelmissa noissa. Kysyn jälleen miksi asiat "nää mättää" - miksi unelmat niin vaikeita on vaikka niiden pitäisi iloa tuottaa ja elämään kantoa siipien. Kysyn mitkä onkaan unelmat omat - mitkä onkaan minulle tarkoitettuja unelmia vai unelmoinko aivan mahdottomia - järkeilen. Onko tuo järkeily viesti unelmien vain onko se vain toive jostain muusta - muusta tai muiden luomia toiveita meille - vai rajoja - vai sääntöjä jotka järkeilty on - eikä siinä yksilön unelmille tilaa anneta. Hei mutta mehän ajattelemme muiden toiveita noita - eihän silloin unelmamme kohtaa meitä itseämme. Siis herää - herää ja pysähdy - kysy missä menet unelma?! Niin pysähtyminen tuo ja luo kohtauspaikan oman - oman itsensä kanssa - katsomaan peiliin - kysyen missä menet unelmani. Olenko jo jäljillä - olinko ne vain unohtanut - olinko ne vaativaksi luonut - toteutus vaikeaksi saatu. Siis unelmani tulkaa luokseni - tulkaa arkeeni - tulkaa herättämään minut - minä pyydän sinua unelma. Alan olla jäljillä - alan olla kiinni punaisessa langassa unelmien, mutta on vielä monta mutkaa niin mieli väittää. Mutta olen kiinni jo langassani - siitä jo ilon sydämeeni sain - IHANAA tästä on hyvä jatkaa. Kiitos!

KIPU (jatkoa ed.) Jo kauas on jäänyt aika tuon jolloin kipu hallitsi tunteja ja jopa sekunteja noita. On elämän rytmi kaikkinensa uomiinsa palanut - siitä kiitos olon tuon paremman ja ruusuisemman. On unelmat saaneet sijaa ajattelun - on aika tää parempi saanut heräämän lailla "heräämisen prinsessa ruususen". Nuo unelmat pienetkin mielen nostattaa ylös korkeuksiin. Tuo mennyt tapahtuma kivun toi arvostuksen unelmien, kun se helpotuksen toi ja palautti mieleen ken onkaan laivamme kapteeni - ken valintoja tekee - ken niistä sadon kantaa - antaa ja saa. Niin arki sujuu leijaillen kevyemmin vaikka sen tie kuoppainen on - on jousitus elämän saanut uutta virtaa - uutta ymmärrystä - hei minä ja me teemme niitä valintoja - niin minä ja me olemme niistä vastuussa - niin minä ja me siitä sadon sekä seurauksen koemme että saamme talteen laarin kuin ennen aikaisen vilja-aitan varastot nuo. Uusien päivien tullen sieltä saamme uutta aihetta - uutta evästä, josta syntyy ruoka elämän. Nyt aika uskalluksen kuin teksti päivätyynyssä - "make your Dreams come true". Nyt on aika uskalluksen astua jälleen askel eteenpäin tiellä elämän henkisen johon myös nuo unelmat arjen mahtuvat päivään jokaiseen. Ei huomenna vaan tänään toteutuksen suuntaan unelmien. Sen me ansaitsemme - sen me kiitollisuudella vastaan otamme - kiitos unelmien - KIITOS UNELMIEN JA ELÄMÄN TÄÄN!

KIPU (jatkoa ed.). Kipu helpotti ja vapauden koin tuon vapauden jonka ansaitsin - tuon ilon jonka sain koska se oli jo minulla läsnä ainiaan - MUTTA. Se oli jäänyt jalkoihin kivun tuon ei toivotun olon merkillisen. Mutta voitin itseni voitin kivun - otin kiinni asioista omien. Sain kiinni - sain kivun haltuun - sain mielen aallot pituutelle kanssa aaltojen omien. Olin käynyt syvällä suossa ennenkuin tunnistin itseni - tunnistin kipuni lähteen. Lähteen joka olikin lähellä vain tuolla mielen lokeroissa suljettujen ovien takana. Olin etsinyt syytä tuon kivun jostain ulkoa - ulkomailta - kaukaa kaukaisuudesta - menneestä pelosta - menneestä ajasta miksi olin jäänyt jumiin. Mutta ilo jälleen koitti ja auringon säteet kurkkaa sisälleni kulmasta silmän vaikka kiinni ne ovat. En voi välttyä ilolta onnelta tuolta ihanalta. Sitä ei enää arjen myrskytuulet kaada vaikka laiva heiluukin elämässä tässä. En kuvittelekkaan että täysin tyyntä ois jatko ainainen. Mutta opin toimia - opin ajattelemaan - opin toimimaan toisin ja myös sitouduin niihin. Niin liike olkoon lääkkeeni kuin ravintokin - niin myös elämän sisäisen liike vaihteleva, mutta rauhallinen vakaa itseni hyväksyvä ja anteeksi antava tilanteille noille sekä tilanteille tässä ja nyt. Näin siipemme taas kantaa ilolla tuon ajan vaikean jälkeen - vahvistuneena - odottavana ja ottaen hetken haltuun yhdessä kaikkien. Niin HYMYILLEN SINULLE ILOLLA!

KIPU (jatkoa ed.). Hei me kaikki kipua kokeneet olemme välillä pientä säkenöintiä tai tajunnan rajusti täyttävän tuskan tunteen räjähtävän. Mutta kun kipu hellittää - palaa ajatus - palaa tunne elämän normaalimpi - on kenties tunne tyhjä tai epämääräinen kun olo helpottava mielen tavoittaa. Oli syy ja seuraus se tai tuo on hetkessä tässä taas kaikki kun kipu hellittää. Kaikki on avoinna - avoinna elämälle hetkelle asioiden jotka ajakohtaisia ovat. Hei on ilo keskittyä taas tekemiseen tähän kun kipu on poissa. Oli sen syy seuraus sitä tai tätä - oli sen oppi jokin toimenpide vain vähäinen tai muutosksen tarve melkoinen. Olin siihen valmis - olin siitä iloinen kun ymmärsin, että elämä on tässä hetkessä. Huomasin myös sen miten helpottava tämä hetki voi olla kun kipu on poissa. Poissa on myös sen pelko, koska ymmärsin tehdä toisin nyt ja tässä. Tuo uudistuminen se toi elämän niin energisen ja palautti unelmat taas viereen sohvalle kaveriksi kotoisen ilon ja olon. Hei hymyilen - hei huomaan asioita ympärillä - ympärillä ystäviä kavereita noita. On ilo olla vapaa - on ilo kiiretön tässä hetkessä niin lohduttava, vaikka maailmassa niin paljon surua ja kaikkea milloin mitäkin on. Kun tuo vapaus voittaa - kun tuo vapaus uskaltaa elää unelmoida ja toteuttaa unelmia noita. Se on tie RAKKAUDEN jonka luulin aikana kivun kadonneen vaikka se läsnä oli - SIIS KIITOS ILO JA VAPAUS ONNEEN tässä ja nyt on ainiaan!

KIPU (ed.jatkoa)! Olimme aiemmin kohdanneet tuon kivun - tuskan yllättävät kipinöinnit kuin salaman iskut räiskivät. Olimme löytäneet polut juurille sen mistä tuo kipu alkunsa sai mitä saikaan aikaan kaatuneita puita - sorrokkoa. Mielen koettelemuksen aikaa mikä on mitä ja miksi? Mutta hei olimme tulleet tielle valoisammalle, joka johti parempiin ratkaisuihin noinhin josta kipu alkoi kadota - myrskytuulen hiipuvan kauemmas maille muille pois kuulon ja katseen kantamattomiin - niin vain poies. Mutta vaikka olo helpottava on tuo - on vielä kaaos myrskyn jälkeen melkoinen - on aika selvittää - on aika jatkaa jälkien siivoamista - on aika oppia tästä - on aika siirtyä käytäntöön parempaan. Kun mieli vielä epäröi vaikka myrsky jo meni poies. Tuleeko toinen aalto takaa tuolta mäen metsäisen. Hei miksi mieli epäilee vielä olenhan jo tehnyt vahvistuksia rakenteisiin elämän. Se siten uudet myrskyt kestää tulevat lujemmatkin. Mutta hei tuo vapaus - vapautan sillä mielen jäämät juonteet kuin jääkauden jälkeiset uurteet nuo. Huomaan tämä vaatii vain aikaa - aikaa parantaa haavat - aikaa ja arvoa että armollisuutta antaa itselle tiellä tällä välistä niin kivesellä ja kuoppaisella. Ei aina voi ymmärtää syy ja seurausta ennenkuin tuo myrsky tuli ja meni. Mutta on ilo huomata miten taas kuitenkin kaikki on hyvin, vaikka laivaamme myrsky heiluttaakin jatkossakin. Oi ihanaa tuo vapaus siitä voimaa saamme RAKKAUDEN.KIITOS!

JATKOA (ed. vko) KIPU. Ajatuksen saimme iloisen vaikka kipu kitkerän suolainen tai lempeämpi väliaalto lainehti lävitsemme. Vaikka suojana kattomme auttaa sateen pysymään loitolla - tunne tuo reagoiva vielä on vieraanamme. Aallot ne helpottavat antavat toiveen kivun tuon vieraan epätoivotun helpotuksesta. Viite siihen nostaa tunteen pintaan tuulet leppeämmät. Olimmehan mielemme kanssa löytäneet uudet tuoksun seireinin lailla virtaamaan sisällemme lämpöä - auvoisuutta tuota, joka helpotusta tuo. Auttavat kädet tai auttavat asiat ne löytävät tietä tuolle paremmalle tunteelle - raivaten tietä vapautuvan ja kohti valoa menoa vaikka mutkitellen tietä tuota parempaa, joka toiveen nostattaa. Kipu joka yllättäen tuli saa vastalääkkeen ja vastustuksen keinoilla noilla. Keinot nuo moninaiset ne välistä piilossa on ja etsintä partion ne vaativat. Ja kuitenkin ei se helppoa tietä sekään perille löydä. Mutta hei olemme tiellä oikealla - hei siellä on ystäviä - hei siellä on auttavia käsiä - hei siellä on auttavia ajatuksia - energioita noita kaikkeuden Universaalin. Hei mehän vahvistumme - niin tuo tie onkin hyvin ilon valoittama vaikka se aika tovin sitten näytti synkältä - kuraiselta ja tuskin tieltä. Mutta ilo ja valo sen on alkanut täyttää keinoilla mielen ja voimin ulkoisilla. Kun helpotus tuo kipuun ja syyhyn löytyi on ajatus tuo jatkomme ilon sekä toivon arvokkaan huomiomme saa. Hei me jo nauramme laulun lailla ja tuo helpotuksen tunne valtaisa aikaan saa KIITOKSEN!

KIPU! Se antaa signaalin sellaisen josta herään. Se käynistää tunne ja reagoi osaston tuon. Se monenlainen - monenmoinen olla voi vierailija odottomaton tai hiljaa hiipien kylään tullut - niin aikonut asumaan jäädä. Se tuskan tajunnan takamaillla olla voi sietämätön tai mieto tuulenvire, mutta "pistävä tai tylppä". Se olla siellä tai täällä tai vähän kaikkialla. Vierailija tuo on tullut kutsusta syy ja seurausten tai puun takaa yllättäen kutsumatta. Vierailija tuo haluton on keskutelemaan kanssasi sun ja mun. Huomata kuitenkin voisimme tuon tuulen ennakoivan joka sadetta tai myrskyä tuo - on merkit ilmassa kivun alkavan ja mielen kanssa silloin taistoon käy. Onko tulossa sadetta vai meneekö meidän ohi viistäen miettii mieli. Niin mieli tuo pelon voi tuulesta napata joka suuntaansa muuttaa kuin tuo ukkospilvi yllättävä. Mieli tuntee ja reagoi lailla kokemusten entisten tai olla voi koettelumus aivan uudenlainen - ensikertalainen. Jatkuuko tuo sade vain kastunko - palelenko vai menenkö suojaan sateen. Hei taitaa olla viisasta etsiä suojaa tai taitaa olla viisasta paikata katto ettei se vuoda sateen tullessa kotinurkille. Niin poutasää vieläpä lämmin aika on mielikin kevyt luottavainen ettei se katto vuoda vaikka päivä siitä paistaa lävitse. Hei mutta tarttukaamme ajoissa työvälineihin ja katto korjatkaamme - niin hyvään sään aikana. Mutta korjauspuuhiin ryhdyn vaikka sade tai myrsky raivoaisi - päälle vain varusteet kunnon nuo käytännölliset niin taitavat. Hei niin otteen saanut olen säistä noista vaihtelevista - se hymyn ja ilon mieliimme tuo arkiseenkin vaikka luulimme "tuhoavan hurrigaaninlailla" tai ainakin vahinkoa pienenpää. Ilo voitti aurinko paistaa ja kipu katoaa tuli tilalle seesteinen ihana sää meidän yhteinen ilomme myös. Kiitos meille että kohtasimme mahdollisuudet ja toimimme tarpeellisesti- kutkuttavaa meille niin salaperäistä yhteisoloa RAKKAUDEN!

MIKSI?! Herää tuo kysymys miksi usein tuolta syövereistä mielen. On aiheita monia - ne mieli luokittelee isoiksi tai pieniksi. Miksi kysymys tuo hiljainen voi olla ajatuksissa ihmisen. Mutta miksi pitää kysyä miksi - asiathan on siinä hetkessä kuitenkin niin kun ne on - niin siis miksi vaivata ajatusta tai tilannetta tuota. Kyselemällä itseltä miksi niin - miksi näin. Sana miksi saa aikaan tunteen ja reagoinnin välillä myrskyisän ja kovat kerrostalon kokoiset aallot nuo - tai vain näennäiseti myrskyä vesilasissa. Tuo tunne laajeneeko ulkopuolelle minun, jonka tunteen pintaan sai sana miksi. Kosketteleeko se jo samantien muita tai myöhemmin tullen esiin tiedostamatta - kohdistuen muihin ja aikaan saa tilanteen ei toivotun. Kun kysyn sanan miksi haluan olla vain läsnä levollisuudella, jotta voin kuulla sen mistä kysymys kumpuaa - voin saada sen haltuun - koppiin muuten vain. Kun kopin siitä saan - saan otteen tukevan - saan aikaan vastauksen kysymykseen MIKSI. Vastaus tuo voi olla yllättävä - vastaus tuo mukanaan vapauden - vastaus tuo mukanaan ratkaisun - vastaus tuo tunteen helpottuvan - vastaus tuo ratkaisee asiat omat tai yhteiset paremmin tai loistavasti. Siis vastaus tuo palauttaa tunteen reagoinnin suuntaan oikeaan. Hei kun olin läsnä kysymyksessä MIKSI sain vastauksen pikana niin yllättävän ja parhaan mahdollisen. Elämä näin ilolla jatkuu kysymys ja vastauksen jälkeen. ONNITTELUT siitä siulle ihanat, kiitos!

OLEN MYÖHÄSSÄ?! Hei olen myöhässä - hei miksi tunnen ja reagoin näin?! Ahdistuinko - kiire olen myöhässä - stressi iskee olen myöhässä. Pitäisi olla jo perilla ja olen vielä täällä - pitäisi olla työ tehty ja se on vielä kesken - siis olen aina jatkuvasti myöhässä kun tuo kierre iskee NIIN SYVÄLLE suoraan tajuntaan. Yritän helpottaa tuota tunnetta "sitku" ajatuksella - olen perillä - olen valmis - olen ja olen - niin sitku. Hei onko tää näin pitääkö sen olla noin. Onko siihen vaihtoehtoja - niin tottakai onhan vaihtoehtoja, mutta sitku ja tää on niin vaikeaa. Vaihtoehtoja valitsenko niin - milloin valitsen - mitä silloin valitsen - onko ne valinnat sitten parempia epäilen jos kuitenkin. Epäilen ja puuskutan - tuskailenko - nouseeko tuskan hiki - iho kannan lihalle OLEN MYÖHÄSSÄ. Hei muutos en halua tään näin jatkuvan haluan muutosta huutaa sisäinen ääneni - vaistoni - intuitioni. Kuulenko sen - hei kuulen sen heikosti - hei mutta siinähän voisi olla idistä kertoo intuitio oivalluksen tuon. Otan ensin tämän asian haltuun enkä murehdi seuraavasta vaikka olen myöhässä. Tulipa heti parempi olo kevyempi mieli. Ja ikäänkuin ajatus selkeytyi heti kun annoin luvan itselleni olla myöhässä ja suoritua jutusta tästä ajallaan. Hei minähän voi tehdä parempia valintoja - voin suunnitella paremminen ja ennakoida valmisteluissa - eikä jäädä jumiin olen myöhässä. Hei ihanaa tuo tunne ja reagointi sai voimavaran paremman. Tästä on hyvä jatkaa välillä kompuroiden mutta muistaen HYVÄKSYN ITSENI JA TILANTEEN!

SADE!. Sade tuo arkinen - vettä vihmoo - tulee rakeita tai lumien valtakunta. Sade tuo ulkoinen se voi piristää se voi lannistaa. Se voi myrskyn lailla kaataa viljan lakoon - puita nurin - mutta se on vain luontoilmiö - tuo sade. Sade sisäinen voi olla lailla yhtälailla lempeä miellytävä tai myrskyävä raja-aitoja kaatava "omiaan". Sade musiikki korville ulkoinen tai sisäinen. Se luo rytmin - se tuo saunnit elämän päiviin jokaiseen. Sade se taukoaa - se odottaa - niin elämä myös seesteisen odottava kuin ennen myrskyvää sadetta. Sade tiukka rummutus ikkunaan on kuin arjen rumba - sinne tänne tuonne - melua - ääntä - kiirettä. Sade välillä tauottaa itseään niin elämän tunne ja reagoi kokeminen omalla tavallaan myös tauottaa - ellei itse niin jokin tapahtuma saa aikaan tauon. Sade sen jälkeen tulee pouta - niin elämän myrskyn tai lempeän olon jälkeen on tulevinaan ikuinen pouta - niinkuin ei olisi koskaan satanutkaan. Sade luontoa kasvattaa ja elvyttää - niin yhtälailla se mielen syvistä vesistä asti kasvattaa ja elvyttää. Sade se tulee ajallaan ja jatkaa matkaa radallaan - niin elämäkin kuljettaa meitä omalla raitilla vaihtelevalla. Sade siis aikaan saa monenlaisia vaikutteita niin ulkoisesti ja sisäisesti meihin kaikkiin. Mitä se on - mitä se tuo - millaista se tuo - se olkoon jokaisen oma kokemus julkinen tai salainen. Sade siinä siis elämän maku on. Antakaamme sateen tuoda raikasta onnea elämäämme - kiitos!

OLTAISKO TOSIKKOJA! Pitedään naama peruslukemilla vaikka hauskoja juttuja sinkoilisi ympärillä. Purraan hampaita yhteen ettei vain hymyn häivähdys suupielestä irtoaisi ja muut sitä huomaisivat. Hei ollaan kunnolla tosikkoja harjoitellaan ja valmistellaan kasvolihas harjoituksilla pokan pitämistä sekä luodaan reagointi malleja ettei tilanne vaan pääse yllätämään. Hei mutta tästähän voi tulla hauskaa ainakin kotona jos on yksin tai joku näkee treenini ilmeikkäät. Otetaan tosikkona totisesti työmme ja olkaamme kunnon kansalaisia - emmekä murisi tai murjottaisi eli ollaan tosikkoja. Niin työt sujuu ei mene aika jonnen joutavaan. Hei mutta tämähän olisi helppoa vai olisiko - olisko tää meille luonteenomaista... Onks täs jutus mitään järkee ajattelee tosikko. No ei mut jos tehtäiskii jutut ihan toisinpäin nää äskeiset jutut. Alettaisko kuulla juttuja hauskoja ja heittäytyttäs mukaan menoon ilmeillä - koko olemuksella otettais talteen hauskat signaalit - energiset. Kotonakin pidettäis koko lössil hauskat yhteis treenit. Aivan naurust kippuras kuperkeikkoja heitettäis. Hyvällä valmistautumisella parannettais tilanne herkkyyttä ettei vain jutut ohitse kiidä. Hei mutta tämähän voisi olla hauskaa valmentautua - olla itsensä standup koomikko - hauska ainaikin omasta mielestä. Joo sitten ei ihmetellä jos tuntemattomatkin myhäillä hangon keksin lailla kohdataan. Hauskuuden kautta ollaanko tosikkoja!!!

VOISIKO ELÄMÄ OLLA VAIN HAUSKAA. Mietit sitä jos nauraa hetkottaisit päivät pitkät välillä vatsa kippurassa. Olisiko se sitä hauskaa. Vai pitäisikö keksiä - lukea - kuulla vitsejä jotta voisi olla riittävän hauskaa. Vai pitäisikö alkaa koomikoksi ja pitää sillälailla hauskaa. Ehkä ei sanot ja sanailet sinä tai minä. Hauskaa kysyt mitä se on - mistä se tulee. Voiko arjessa kaikessa kiireessä olla hauskaa - vai tarvitseeko sen olla ja millaista hauskaa / minkä verran - että hauska olisi hauskaa - mikä olisi siis sopivasti ja tarpeellista. Niin hauskuuden tunne ja reagoi aiheesta tuosta - anna sen tulla - anna sen olla tunteen niin syvemmän - syvenevän alla otsikon HAUSKA! Arki pysäyttää - arki syö hauskuuden vai tarvitseeko tehdä niin - kysyn? Miten reagoin kuin tuo tunne hauskuuden tulee - itkenkö - nauranko vai otan vastaan sen tyynesti. Miten vapauttavaa tuo hauskuus voisi olla tilanteessa kiireen - kireässä - arjen vauhdin formuloissa. Hauskuus tunteen vapauttavan se toisi jonkin epämielyttävän tilanteen - ajatuksen tunteen - reagoinnin tilalle - se soisi ihan uuden hymyn kasvoille sekä sisäisen hauskuuden hymnit soimaan sielun kanssa samaan tahtiin. Siispä siis hauskuus etsisinkö sitä tilaisinko sen jostain. Vai oppisinko elämässä tässä jotain jostain mistä sen taas löytäisin tähän arkiseen elämän menoon. KYLLÄ voin herätellä - voin muistaa tarinan jälkeen tämän ottaa hauskuus ajatukseen - tunne ja reagoi - tiedostaen sen aamuin - päivin - illoin - öin. Rakkaudella hauskuutta oppimaan käy kutsu tää sinulle ystäväiseni. KIITOS!

TOSI ARJEN KULKU. Kun aika kulkee arkinen tää siinä jokaisen on paikka. Jokainen siihen vauvasta vaariin on paikkansa löytänyt. Niin historia kertoo asioista menneistä, mutta se on vain puitteet nuo luonut hetkelle tälle. Hetkelle hei! Se voi olla mitä erilaisin kaikkine mitä siinä on mitä se vaatii. Se voi olla tehtävä vaarallinen - se voi olla todellisesti ruoan saamista tai sitä ei edes ole - se on voi olla vastakohtien rajuja rajan vetoja sotia, maanjäristystä mitä tahansa kovaa tai aikaa "ankaran" niukkuuden. Mutta se voi olla yltäkylläisyyttä tavaroiden materian kaiken ulkoisen annin. Se voi olla kaikkea elämässä jossa tasapaino, neutraali, normaali ns. elämä se on. Sen ei tarvitse olla edes mitään näitä. Se on vain elämän ilon - onnellisuuden aikaa. jossa arki-juhla pyörii mitään ilman pohdintoja - ilman mitään filosofiaa jokaisella se on vain omanlainen, mutta niin yhteisöllinen elämän "maku", jossa joka hetki ei tarvii ajatusta mitään noista. Olet sinä - olen minä - on nuo - on tarpeelliset tai tarpeettomat toimenpiteet hetken. Ei se mitään tarvii aika tää se vain pyörii ja arki sen mukana kaikkinensa. Tarviiko jotain muuta kysyt?! Kenties välillä pohdit elämää syvemmin - mitä se on - mitä ja miksi - mitä sitten. Mutta olen nyt ja tässä siinä valinnat - ratkaisut - seuraukset luovat hetkemme. KIITTÄEN SIITÄ - ON AIKA TAVALLINEN - SINÄ - MINÄ JA ME!!!

ILO JA PELKO! Lamppu syttyy ja sammuu on yö tai päivä - tuon yön hetki kynttilän valon tai petrooli lampun. Se valoa lämpöä tuo - se avaa ovet - ovet joista valo loistaa vaikka yö tuo sysimusta syksyn sateen myrskyn pieksiessä ikkunaan . TUO VALO se ilon nostaa pintaan. Mutta mistä se nousee en aina ymmärrä vaikka jo luulen ymmärtäneeni ilon lähteen tuon ajattoman - ikuisuuden - rakkauden täydellisen. MUTTA MIHIN katoaa kysyn?! Epävarmuus verhottuna taakse facebookin - youtuben- ja muiden asioiden, jolloin epävarmuus - pelko - riittämättömyys eivät pinnassa ole. KOHTAANKO PELON kysyn?! Kohtaanko sen vai siirrynkö pois tästä hetkestä - hetkeksi whatsuppiin kun tuo tylsyys johon epävarmuus - turhautuminen verhoutunut on. Vai kohtaanko nuo pelon alaotsikot ja huomaan. ILO PALAA kysyn onko se niin?! On tärkeää tuo ja nuo ns. sos.med. Mutta ymmärrän - ymmärrän ne on valtavan hienoa - mutta ymmärrän ne bonusta elämän on. Kaiken arjen opiskelun, työn, harrastusten tms. täyttämässa päivissä näissä - niin niissä se on elämisen maku - maku makea, suolainen, karvas,,, monenmoinen. HUOMAAN JA YMMÄRRÄN kysyn epäröiden?! Onko se niin että pelko oli vain harha - ymmärsin sen kun kohti sitä enkä paennut minnekään - ymmärsin sen ettei minun tarvitse paeta minnekään. Siis TUNNEN JA REAGOIN tiedän sen olevan niin ILO ON AINA JA IKUINEN. Kiitos!!!

ILON SEURAUS - se on makeaa - se on elämää - se on tässä ja nyt jos haluamme. Voiko se olla osa arkea - voiko se olla vain olla vaikka ei sille ole aikaa tuota. Tarvitseeko se aikaa - energiaa - yrittämistä - missä se on kun arki ympärillä rutistaa meitä - miten ilo silloin vain voi olla tai tulla. KYLLÄ SE VOI - niin koska ilo on jo tässä ja nyt. ME VAIN HALUAMME sen tulla esiin ja antaa sen olla esillä vaika rutistaa sitä arki tai vain muuten vain olemme vauhdissa tässä. Vauhdissa tässä jossa mennään mutkat suoriksi ja välistä pitkiksi. NIIN ILO lähtee seikkailemaan meissä ja meidän kavereissa. Seikkailussa elämän olemme kuin vuoristoradassa tässä hurjine laskuineen - kaarteineen. Se mikä ilon syö symbolisesti on kuin vuoristoradan sisäisessä tai ulkoisessa "kirkumisessa" huudossa tuossa - symboli se onkin pelon. Pelon jota ei ole olemassa vaikka sen koemmekin mitä millaisenkin ja missä tahansa elon hetkissä. Pelko tuo on oman mielemme rakentama tunne ja reagoi yhtälö. Sen vain on tuo aika ja oma mielemme joka on kerännyt sitä polttopuiden keruun lailla - ajasta tuosta. Ajasta lapsuuden aikaan tähän hetkeen tai varastosta menneisyyksien ties mistä?! Josta tulee tuon mielen "alitajunnan - tiedostomattoman" syöttöä hetkeen tähän kuin unessa yön - yön unessa ihmeellisyyksien tai jopa toden tuntuiset asiat arjen unenverhoamana unessa tunnemme - reagoimme. MUTTA ILO EI TUNNE PELKOA - se on aina läsnä kunhan vain HALUAMME SITÄ. Se haihduttaa kaiken pelon ja antaa onnen meille ihanan. Kiitos!!!

"ILON AIKA" sana tuo voi olla kulunut ja kuulostaa teennäiseltä - koska. Voi olla arki menossa tässä suoraviivaisempi - on myös toiminnan täyttämää elämää - on paljon muuta. Mutta mahtuuko siihen ilo aito ei vain huokaus syvästi - hiljaisesti - on ilo olla - on ilo toimia kuka mitäkin ja missäkin tarpeellista tuota - mitä elämä kulloinkin silloin on. MUTTA ILO onko se sana vain sana - vai onko se viite ylipositiivisuudesta, joka tuo negatiivisen sävyn iloon niin aitoon. Jääkö siis ilo sanaksi sanojen joukkoon. NIIN MUTTA arkiahan pyörii se pyörii joka tapauksessa, jossa mukana pitäisi kestää ja pyöriä hyöriä muiden lailla. Saadaksemme arkemme kulkemaan - saadaksemme hyväksyntää - saadaksemme vain matkustaa minuutista ja tunnista toiseen. MUTTA VOISIKO tuon ilo sanan valjastaa käytöön/varastoon aitoon vetojuhdaksi arjen vankkureiden - arjen moottorien energiseen pärinään - ottaa se energiaksi kaikkeen - kaikkialla. MUTTA KUN se vaatii enrgiaa - voimia - aikaa ties mitä esteitä sille on olemassa. MUTTA ONHAN sana ilo ollut aina läsnä ja sitä ei tarvitse sanoa ääneen eikä sitä tarvitse huomata arjessa tässä - se vain on ilman numeroa suurempaa ilman sanoja noita. MUTTA aina kun kaikki ei suju meillä ihan kaikilla kuitenkaan arjessa tässä kuin "tromsöössä". Se suuri sana ILO nostakaamme se pintaan mielen - antakaamme upota syvälle kaikkeen - antakaamme ilolle tila vaikka niin normaalisti elämä kulkisi tässä ja nyt - nostakaamme se tietoisuuteen kaiken olemisen keskellä ja antakaamme sen roihuta täysillä niin tuulessa - myrskyssä tai tyvenessä arjen. KIITOS ILO!!!

Hei ilolla me kuljemme ja parhaamme yritämme ymmärtää elämää tätä. Tehdä mahdollisimman hyviä ratkaisuja noita joista iloja ja oloja olis meille sekä teille kaikille kulkijoille - ohitse egon tarpeen - siis aito - siis aidosti halu meillä kaikilla on. Ei siitä epäilystäkään ole MUTTA KUN?! Iskee väsy - väsymys - olo surkea - olo vetämätön - tai olo tuo jotain sellaista kelluvaa sieltä väliltä. On se kenties jatkunut ja jatkunut. On ollut halu pysähtyä jo ajat sitten tai tapaus tuo tuoreempi on. On ymmärrys että ei näin - ei suunta ole tämä - ei ole tarkoituksen mukaista tää. Tunne ja reagointi vaihtelee ilosta - väsyyn tuohon - kysyn miten ja miksi näin. Kysyn itseltäni MUTTA KUN kaikki vain jatkuu?! Hei alanko jo tätä kutsua oloksi normaali. Hei vakuuttelenko sen olevan niin. Kun kaikki on hyvin oikeasti kenties työ, perhe, kaverit, harrastukset,,, ja tunnen itseni hyvä kuntoiseksi MUTTA KUN kuitenkin. Silloin kun olen yksin - yksin vailla toimintaa - iskee tuo väsy joka syvempi on kuin toivoisin olevan. Tiedän tiedän sanon itselleni kaikki hyvin kunhan sitten kun. Tai vai "pakenenko" johonkin tarpeettomaan ettei yksin tarvitse olla noiden ajatusten, tunteiden, reagoinnin,,, kanssa. HEI MUTTA eihän sen näin tarvitse olla - eikä se näin ole - olenhan jo oppinut olemaan mutkissa niin monen muotoisissa - osaanhan jo niistä kaartaa takaisin tielle suoremmalle. Hei - hehee määhän jo nauran ja iloitsen sekä totean annan aikaa myös itselle - annan vähitellen aikaa levolle - hei annan aikaa kaikelle ja ANNAN SITÄ KAIKKEA TÄSSÄ HETKESSÄ ILOLLA JA RAKKAUDELLA kanssa läheisten - kanssa ystävien - kanssa kaikkien tuntemattomien - kanssa kaikkien asioiden - SIIS TÄSSÄ NYT armollisesti - kiireettömästi - ihanasti KIITOS KAIKILLE!

Niin kiitos tuon ihanan loman ja arjen. On tarinoissa näissä ollut sävy välillä epäileväinen ja ilo korkealla statosfääreissä. Niin vain se arki on vaikka väitämme jotain muuta, vaikka väitämme kaikki hyvin arjessa - seuraa huolien jälkeen huolia, jotka luokittelemme normaaliksi arjeksi. No sitähän sitähän tässä kaikki me pyoritetään - kuka isompaan pyörää - kuka pikkuratasta ja kuitenkin sama tuo elämä yhteinen. Hei ongelmamme mitä ne on kysyn?! Hei ne tuskaan kätketyt ilon ja ilon haun hetket mitä ne on?! Mikä on normaali arki?! Kuka sen määrittelee?! Kuka on onnellinen miten se määritellään?! Onko se sitku! Onko se on rahaa! Onko se sitten kun on saanut tämän valmiiksi! Onko se milloin ja mitä sitten?! Tyytyväisiä ihmisiä maa päällään kantaa - iloisia aidosti - sodan runtelemia - työn iloa tai raatamista - väsymystä vai virkistystä. Mitä - milloin - mitä se elämä on ja edelleen mikä on tavallista -mikä on riittävää ihmismielelle. Milloin se on aidosti kuin lapsi tai nuori tuo sanoo "ihan hyvin" - kysyttäessä. Hei voisiko arki niinkuin juhlakin olla ajatukseltaan - toiminnaltaan - suorittamiselta - sisäiseltä kokemiselta jotain muuta vai mitä sen pitäisi olla miltä sen pitäisi tuntua - milloin haluan juuri olla tässä ja nyt RAKKAUDELLA - VÄLITTÄVÄSTI - ILOLLA. Heitän tään sanaelman pohdittavaksi - ajateltavaksi sinulle ystäväiseni. Palaillaan asiohin noihin ja ...!!!

Elämämme matka alkoi saada siivet ne ilon ja olon hetket - joita matkalla tälläkin näitä olemme oppineet ja oppineet muistamaan. On tuo ilo ylimmillään on monilla meillä aika tuo ansaitun loman - on myös aika tärkeä niille arjen ahertajille työssä tai työttömänä ovat matkalla päivässä tässä. Kysymme mitä nyt - miksi näin - mitä tästä seuraa. Nuo ajolähdöt elämän pesiksen - nuo hetket jolloin kiitävän hetken koimme tuon syvällisen lennon, jossa vain siivet vasta supussa on. Hei tuo loma tai loman aika minne menet - onko mulla aikaa vain olla siivet supussa - vai lennänkö räpistelenkö kuin pikkulintu tuo lentämään opetellessa - vai syöksymme kotkan lailla rajusti mutta hallitusti kohti tuota hetkeä tätä jo jossa kaikki jo on - vai lennämekö lomalla tällä mehiläisen lailla kukasta kukkaan tai paikasta toiseen. Kysyn?! Edelleen mitä nyt - miksi näin - onko mulla aikaa ja aikaa lomalla olla siivet supussa vai vain hei olemmeko lentomatkoissa noissa jossa turbolenssi pyörteen saa sisällämme lähes lailla hurrigaanin vaikka vain luulemme olevamme lomalla tyynessä säässä leppoisissa vesissä kalaisissa. Luulemmeko vai olemmeko lomalla tällä ihanalla tässä ja nyt paikalla kaikkine noita viitteitä elämän arjesta tai juhlasta. Hei ME HUOMASIMME lomalla tällä niinkuin arjessa muutenkin voimme lentää vauhdikkaasti siivillä noilla tai vain kiitää siivet supussa niin tai vain olla siivet supussa ilon ja onnen hetkissä tässä ja näissä. Siispä noista kaikista sopiva coctaili ottakaamme ja muustakin ilon vastaan ottakaamme. KIITOS IHANA LOMA!!!

Ilo tuosta edellisestä oivalluksen vahvistumisesta kasvoi ja kasvoi. Huomasimmehan arjessamme miten maapallo pyörii radallaan ja minä sen mukana. On siinä haasteita melkoisia lailla Everestien korkeuksien mittaisia noita. Olenko nuori tai vanhempi iloni se saa minut lentoon lailla voimakkaan pasuunan tain hennon huilun äänen tavoin. Kaikki vain tuntuu - sujuu - niin tunne ja reagoi akselilla niin pyörivän ja hyvin rasvatun akselin lailla - mahdollistaen sille vauhdin melkoisen. Mutta mitä pysynkin vauhdista tuossa hyvin jalat maassa - vaikka on kaarteet nuo tiukkoja - vaikka ylös ja alas lailla Linnamäen vuoriston pikajunan. Kaikki nuo hanskaan tunnen ja reagoin aidolla ihastuksella kaikkeen - kaikkialla. Menot muuttui saataviksi - Everestin vuori suli pieneksi hiekka nyppyläksi. Hei mehän olimme oppineet pysähtymään - hei mehän opimme kokoajan uutta - hei mehän heittäydymme aina uusiin juttuihin noihin tunne ja reagoi ollen luonnollisesti hanskassa. Räpylään tuohon tarttui valtaisalla syöksyllä pallo tuo kui ihmeen kaupalla - oli pesiksen ajolähtö päällä ja me tyhjensimme kentän tuolla loistavalla kopilla. Hei siis ME PYSÄYTIMME!? Niin huomasimme miten kaikki tarvitsemme toisiamme - miten tärkeää meille toinen toisemme on. Voimme pysäyttää ajolähdön tuon ottamalla elämästä kopin tässä ja nyt. Siis jatkakaamme yhdessä tätä ihanaa peliä - rakentakaamme uusia ajolähtöjä - olkaamme siis yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. KIITOS!!!

Niin siivet mun kantamaan ovat voiman löytäneet. On lento välillä katkonaista kierteitä - syöksyjä - tsakkauksia kuin koneen tuon lentäjän. Niin olimmehan jo oppineet asioita noita ilon aiheita, jotta siivet kantaisi arjessa tässä niin ihanassa tuon lentäjän niin taitavan lailla. HEI HUOMAAMMEKO mikä todella on elämän lento taitomme!? Niin asioissa edellisissä opimme ja muistimme tuon lentokoneen sekä lentäjän taitavan. Se symboloi arjen kohtaamista tuota. Siis huomaammeko vai vain todeten kaikki hyvin - niinkuin lapsi tai nuori sanoo kysyttäessä - "ihan hyvin". Niin hyvinhän kaikki on mutta miksi niin huomaamatta olomme ei vain sujuva virtaviivainen ole tässä arjessa niin ihanassa. Vai vähättelemmeko sanoja noita "kyllähän se siitä" vaikka epävarmuus taustalla on. On arki tuo vaativa mielelle tuolle sitä ei kieltää tarvitse, mutta tarvitseeko sen jäädä asumaan ajaksi liiaksi sinne menneisiin pettymyksiin huoliin noihin. Niin tarvitseeko sen todella. Arkemmehan pyörii tasapainoisesti hyrrän lailla, joten tarinoita - jorinoita nää sanat - sanailut - näin todetaan koetaan kielessä arjen - elämässä sen virrassa rutiinien päivästä toiseen. Niin ilosta - suruun - hyväntuulisuudesta - tuiskeisiin noihin. Normaaliksi ne elämän kuviot luokitellaan. Niin kyllähän ne normaaleja ovat. Mutta hei ja niin tarvitseeko kaiken olla aina niinkuin ennenkin, jossa kuitenkin tuskailemme - petymme - olemme alakuloisia kuin välillä sää tuo nuhruinen. Hei mutta mehän jo aikaisemmin oivallisimme että PYSÄHDYMME - KATSOMME UUSIN SILMIN asioita näitä niin ihanan arkisia! Luomme katseemme unelmien lailla tähän hetkeen niin tarpeelliseen!!!

Hei löysimme viimeeksi rytmin ja ilon arkeen niin arkisesti myös, jota emme aina edes todeksi uskoa voineet. Olihan se arki tuo niin tuskaisa tai vai oliko se vain unessa juoksua perässä asioiden, kuin muurahaiset ne polullaan kirmaavat sinne tänne. On niillä toisilla taakka suuri ja toiset surfaavat niiden valtatiellä tuolla ees taas tyhjällä kuoromalla. Niin hei niinkö meidänkin pitää olla tehokkaita mutta ei olla sitä kuitenkaan. Hei kenen on vastuu? Aivan niin muistinkin että viimeheksi opin se että anna itsellesi aikaa ja PYSÄHDY! Pysähdyn siksi että oloni ja huomioni on ilona tässä hetkessä ja haluan olla tässä hetkessä. Hei miten muistaisin tuon paremmin, koska näen että vaikeimmatkin asiat sujuvat kuin linnun lauluja kuunntelisi. Ja silti tuon vaateet nuo täyttyy ja kulkee ajallaan arjessa. Ja niin huomasin juuri tuossa äsken että asioita tarpeettomia oli tullut tielle - elämän polulle. Hei ja huomasin että niin monasti se täytti arkeni ja niin tarpeettomasti. Niin ja huomasin murheet nuo muuttuivatkin saataviksi ilon ja olon. Niin kumpa me muistaisimme juonen arjesta tästä niin ihanan haasteellisesta. Rakentaisimmeko muistisäännöt nuo jotta tään ne niin monet asiat muistaisimme ajallaan. Niin ja kompurointimme iloksi muuttuisi. Hei mietitään yhdesssssssssssä nää jutut - tutuiksi meille maan kulkijoille!!!

Hei viimeeksi me aloimme löytää tuon juhlan myös arjesta tästä hyvin monenlaisesta. Mutta mitä miksi hihnamme luistaa TAAS - miksi taas jarrutamme. Hei äsken me liisimme ja iloitsimme hetkestä tästä niin arkisesta ja mitä? Mitä ja miten - minne se nyt katosi - katosi niin nopsaan - katosi se ilo jonnekin mielen syövereihin. Tuli tilalle tää arkinen puurtaminen - suorittaminen - päteminen tarpeeton. Vaikka tiesimme tuon että sujuu tää arki joustavammin ilolla tuolla ja projektimme myös arvoisasti on mallillaan. Oli se pieni tai iso - lyhyt tai pitkä aikainen - onko se mahdollisuutemme vai velvoite niin raskas - tai paine stressin - tai ilolla tuolla olla siinä läsnä. Hei mitä minä haluan - hei todella mitä haluan??? Onko vastuu kenen? Onko se ulkoinen olosuhteet - toiset ihmiset - huono tuuri vai oisko kuitenkin jotain muuta. Hei mä oivallan mun täytyy pysähtyä välillä hetkessä tässä. HEI EI ENÄÄ TEKOSYITÄ. Mutta jos työt jää tekemättä - olenhan korvaamatoon - olenhan kuitenkin niin fiksu - eihän minua mikään stressaa vaikka olo tuo ei makoisa olekkaan. PYSÄHDYNKÖ?! Mutta hei mähän todella oivallisin se pysähdys voi olla vain pienen hetken kerrallaan. Niin mutta laitanko aivot siksi aikaa narikkaan vai pohdinko kuitenkin arkea tuota tekemätöntä tai tehtyä tehtyä tuota. Hei mutta annankin aikaa - aikaa uudelle rytmille tälle - annan aikaa sille jotta voin löytää tään uuden rytmin niin ihanan. ANNAN SILLE AIKAA - SISÄISTÄMISEN JA AIKAA TOTEUTUA. KIITOS!

Hei me viimeeksi huomasimme jarruttavamme elämässä tässä vaikka luulimme olevamme sisällä sen niin aitoina ja vapautuneina. Ja olimmehan me mutta vain hetkiä liian pieniä hetkiä siinä elämän arkisessa flow:ssa. Hei me ymmärsimme jarrut nuo ja aloimme oivaltaa miksi jarrutamme vaikka ilo ja onni sekä kaikki on hyvin ympärillämme. Mutta huokaan syvään hiljaisesti nousee mielestä tiedostamattomasta tuo huokaus - mutta miksi? Huokaan toisen kerran kun olen hetkessä niin kiirelisessä - niin tärkeässä - niin korvaamattomassa. Tuo huokaus voi olla hieman äreä ärähdys itselle vai toiselle. Niin hei jarrutammeko vai annammeko ilon ja onnen virrata lävitse sekä jakaa sitä toisille - niin hetkessä tässä - niin hektisessä. Hei olemmeko arjessa ja juhlassa - arkipuku tai juhlapuku päällä. Niin eroako siinä on ja juhlassa jaamme iloa. Mutta hei oivallan sain idean! Mutta hei minähän voin tuoda tuon juhlan arkeen niin arkiseen. Niin mutta kun sen arjen "pitää" olla niin arkinen - kiireellinen - tärkeä ettei huomaa kuin ympärillä pyörii nuo samat ihmiset kuin juhlan tuon. Mutta hei voinhan pienin askeilin ottaa niitä juhlan askeleita arjessa tässä. Niin antakaamme RAKKAUDEN siis loistaa meistä mitä ihanimman. KIITOS!

Arjen "jarrut" nuo mitä ne on kysyy kenties jokainen?! Hei miksi jarrutan tässä kohtaa - miksi tunteeni ja reagointini joko kantaa siivillä onnessa - onnekkaasti - kepeästi tai se repii minua sinne ja tänne - dramatiikkaa. Mitä haluan - haluanko - haluaako mieli jotain muuta. Hei onko "jarrut" päällä - olenko siis jumissa, vaikka arjessa kaikki näyttäisi olevan kunnossa tässä. Vai teattirikoako tämän vain on. Olen onnellinen ja en kuitenkaan, koska tunteen reagoinnin aikaa saa tuo niin mitä ikävimmän tai ainakin turhautuneen. Onko kipu - tuska - pienikin tai kiire - niin muka kiirellinen ja tärkeä vaikka myönnämme sen että ei se niin ole. "Jarrut" päällä sitäkö se on - mitä se jarruttaa - miksi se jarrutta arkeamme ja saa aikaan kompuroinnin tai tunteen kiireen, vaikka sitä myönnä emme. Hei meidän kehommehan oireelee kun tuo ikävin tunne-reagoinnin liian usein tulee. Vaikka välillä lennämme siivillä keveillä onnessamme ja kaikki vain sujuu ja sujuu. Kunnes putoamme rotkoon tuntemattomaan ilman turva varjoa tuota. Kun luulimme voivamme vain lentää kepeästi. Hei "jarrut" nuo mistä ne tulevat? Ulkoisestiko vai ulkoistaen kun tunnemme kehomme oireet nuo. "Jarru" elämän tuo egon muurit vai kuvitelmat pelon turhat - sitäkö se "jarrut" on. Vastaus on jo olemassa sitä me jäämme odottamaan - pysähdytään kuunnellaan - tunnetaan - reagoidaan - RAKKAUDELLA!!!

Tunne ja reagoi tai reagoi ja tunne!? Siinä kumpikin kokemuksen tuo, mutta millaisen se suo tavalla tai toisella. Tunne muodostaa tajunnan virtaa - tuleeko tuosta vai tuolta tuntemattomasta vai tunnetusta aiheesta noista. Kun se tunne tajuntaamme iskee on reagointi valmis reagoimaan, mutta miten? Onko aiheesta tuosta ainesta isonkiin kokkoon roihuavaan. Vai vain pienen kyntilän liekin aikaanko se saa. Mutta hei oli tunne tuo tullut isosta roihusta tai liekistä pienestä se aikaan sai kuitenkin reagoinnin yhtälailla mielissämme - kehossamme kaikkialla. Niin se järisyttää tai kevyesti värähdyttää on ne yhtälailla sama. Hei huomasitko huomasitko reagoinnin siis yhtälailla se joko on tai ei. Myös niin kun tiedostamattomasti reagoimme tilanteeseen niin yllättävään. Hei tuliko se puskasta - niin yllättikö se minut - tuliko siitä tunne aalto vuoren jyrinän vai pienen puhalluksen tunteen niin kevyen iholla tuolla. Niin mehän tunnemme ja reagoimme se on elämän herkkua tätä. Siis olemme hereillä - hei mehän siis elämme - hei meille avautuu maailma tää joka ei huomaamatta jää. Antakaamme elämämme kulkea kepeiden tai raskaiden taakkojen siivellä noilla. Anna tulla tunteen! Anna kokea reagointi vapautuneesti lailla linnun lentävän - kaartelevan! Olemme taas tässä ja nyt!!!

Jatkuvuus tuo aihe edellinen. Se suuren oivalluksen toi elämästä tästä niin mahdollisuuksien suuresta - rajattomasta valtakunnasta ajattomuuden. Ja silti se on tässä ja nyt. Kun huuhtahdin hei miehän kuulen ja näen sekä tunnen kosketuksen tuon - sen vaikutuksen rajattoman - vaikka maailmamme näyttää olevan räjähtämäisillään - rikkoutunut - pirstaleinen -ristiriitainen ja silti tuossa arkisessa olossamme?! Niin koittaa aina uusi hetki tää, jonka tunnemme - reagoimme - mutta miten. Mitä haluamme mitä todella tapahtuu, vaikka haluamme toista. Mitä toivomme - mitä saamme, vaikka toivoimme toista. Tulisiko mennä niin niinkuin haluamme - toivomme?! Olisiko ilomme - onnemme siitä kiinni. Ei varmaankaan, mutta onhan se hyvä että myös toiveemme - halumme toteutuu matkalla tässä. Mutta mikä niistä mikä on parempi kuin toinen vai kaikkiko ne?! Ei emme todellisesti halua vain suorittaa elämää. Silloinhan me olisimme "number one" joka määrittelisi mikä riittäisi vai riittäisikö mikään. Hei mehän voimme ottaa vastaa ne mitkä toiveemme ja halumme meille tuo sekä suo. Hei mehän voimme olla KIITOLLISIA NIISTÄ. Kenties saammekin yllätyksiä monenmoisia, joita emme edes osanneet toivoa - haluta. Siispä tässä nyt mahdollisia yllätyksiä odottamassa tässä sinä - minä - hän ja me ihan kaikki!!!

On myös aika yksinäisen arjessa tässä kuin suhteiden yhteiselo alla saman katon. On aika yksinäinen - on aika nuoremman tai vanhemman - on yksinäinen, jossa puhe ja kosketus on hiljaista yksinoloa. On myös aika yksinäinen vaikka olo ympärillä vilkas on. Emme kuule - emme näe - emme kosketa - emme saa kosketusta! Hei miksi näin sisäisesti huutahdamme hiljaa jopa äänen pihahtuksen saa aikaan raosta huulien, josta se ilmoille pääsee. Hei haluan kuulla haluan koskettaa - haluan kokea ne vaikka olo tai paikka yksinäinen on. Kysyn tarviiko - kysyn itseltäni tarviiko sen olla niin?! Voittaisinko pelon tuon epävarmuuden tunteen tai muuten tilanteen tään. Voitaisinko itseni ja antaisin tilaisuuden kuulla sekä koskettaa. Voittaisinko ne muurit jotka olen itse tai ympäristö on rakentanut ympärilleni minun?! Voittaisinko ne vai jäisinkö poteroihin näihin - valittamaan - luulemaan - olla kuulematta ja mennä vain unessa - horroksessa eteenpäin päivästä toiseen ja luullen - olettaen elämäni tällaiseksi. Hei ei minun tarvitse jatkaa rataani olla paikalla luulla kuulevani - mutten kuule kuitenkaan. Koska pelkoni epävarmuuteni tai näennäinen varmuuteni kattaa elämä unen tään. HEI MÄ JA MIE OIVALSIN minähän voin voittaa - voittaa nuo esteet - voittaa ne este kerrallaan. Hei eihän minun tarvitse silloin olla kuulematta - koskettamatta. Hei silloinhan mä ja mie elän hetkessä tässä, joka täynnä RAKKAUTTA on. Kiitos että oivalsin - kiitos siintä!!!

Hei nyt tuo sinun kosketuksesi on tuonut sinut lähelleni - niin arjessa tuossa. Kun olet oppinut kuulemaan sinä minua kuin minä sinua. Niin ihanasti opettelemme tuota kosketuksen taikaa arjessa päivän kiireen ja antoisan. On rakkautemme näin syvempi kuin koskaan se saa minut - sinut hymyilemään vaikka arki niin kiireinen onkin. Muistasimmeko kosketuksen tuon vaikka arki meitä rutistaa tai elämämme rutiiniksi muuttua on vaarassa. Hei onko kosketuksemme - sanamme silloin vain opittuja fraaseja - ollen kuitenkin eksyksissä - ollen kuitenkin kuulematta tuntematta sanoja ja pienintäkin hipaisua tuota. Hei olemmeko vaarassa osoittaa rakkautta - vain opittuja robotteja osoittamaan ja toimimaan tavalla hyvällä, mutta kuulematta - tuntematta - huomaamatta vaikka luulimme huomaavamme - tuntevamme?! Ei hei eihän niin tarvitse olla! Onhan minulla - sinulla aikaa sekunti kaksi olla oikeasti hetkessä - olla kuulemassa ja tuntemassa. HEI mehän tunnemme ja tunnemme ihanasti taas. Hei meidän RAKKAUTEMME kukoista arjessa tässä niin ihanassa, vaikka vastukset tuntuisivat vuorilta isoilta. Emme tarvitse kuin sekunti ja kaksi niin vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot - on tiemme rauhaisan - levollisen onnellinen!!! Tämä tieto - muisto kantaa myös elämän yksinäisen - tuo sille saman toivon ja onnen!!!

Oli kiva kun jälleen löysimme toisemme. Minä tunnen ja reagoin kun kuuntelet minua jälleen. Se on jotain sanatonta - ajatonta - kuitenkin niin hunajaista, vaikka arkemme välillä hetkittäin niin kitkerä onkin. Mutta tiedän että sinä kuulet jälleen minua. Ja minä kuuntelen sinua mitä sinun sielusi laulaa - mitä se haluaa kertoa. Miten - miksi me unohtamme aivan liian usein tuon laulun yhteisen ja soinnut sen?! Kuljemme vain kohti sakeaa usvaa - koskemme toisiamme mutta emme huomaa sitä kuitenkaan. Kosketa minua ja minä sinua - pysähdy ja kosketa - tunne ja reagoi. Hei mehän kuulemme ja tunnemme toisemme. Voiko tämä olla totta laulun sävelet tuo ja suo syvän ja hellän kosketuksen aidon. Hei me tunsimme kosketuksen tuon - kumpa vain muistaisimme kosketella tunteella tuolla niin syvällä. Arjessa tässä niin jokapäiväisessä. Sitä me toivomme sitä haluamme - se on aito osoitus ihanan RAKKAUTEMME!!!

Kuulimme jo kauan toisiamme - mutta välillä tuli hiljaisuus vaikka ääntä ja puheen sorinaa leijaili välillämme. Mutta tuo hiljaisuus on kestänyt jo liian kauan - vaikka olemme äänessä yhtä aikaa tai erikseen. Hei olemmeko unohtaneet kuulla toisiamme, koska puheensorina täyttää välimme ja tilan. Mutta olemmeko kuitenkin unohtaneet kuulla toisiamme, koska emme näytä ymmärtävän toisiamme vaikka tuo puheensorina täyttää tilan. Miksi "törmäilemme" toisiimme - miksi kiukuttelemme - petymme - ahdistumme - kuljemme vain asiasta toiseen. Hei mehän jo olimme oppineet kuulemaan toisiamme - mihin me olemme sen unohtaneet. Viekö aika meitä ja olemme vain matkustajia. Hei miksemme taas voisi tarttua orkesterin johtajan lailla puikkoihin. Hei mehän alamme taas kuulla jo toisiamme ja orkesterimme alkaa soida - soittaa niin tuttua sävelmää - niin taas mehän ymmärrämme ja haluamme ymmärtää toisiamme. Antakaamme näin sointujen jatkaa sointuja seireenin lailla. Hei mehän saimme takaisin yhteisen ilomme ja vaikka vain olemme arjessa tässä yhteisessä välillä niin mutkitkaassa. Kiitos Rakas, jotta kuulet jälleen!!!

Runo tää jatkoa saa edellisestä. Hei kun me taas kuulemme toisiamme - voisimme yhdessä laulaa tanssia ilmoille yhteisen ilon tuon. Sointu tää oktaavin korkeampi olkoon. Hyräile sinä alku sille minä tulen mukaan tuohon iloiseen sävelmään - sävelmä joka soinnut antaa syvältä sisimmästämme. Sävelmä tuo ei tuntematon ole mulle kun se niin yhteinen on. Sävelmä tuo kaiken arjen huolen haihduttaa pois mielistämme. Sävelmä tuo antaa meille tunteen - olon - ilon - ajan ajattomuudesta meille molemmille. Sointumme soi yhdessä se antaa tunteen ja reagoinnin, vaikka kukkulat horjukoot aallot käyköön ylitse vallien tuo sävelmä on ikuinen. Hei kuljemme yhdessä tietä joka totta on. Hei mehän opimme kuulemaan toisiamme niin arjessa kuin juhlassa tässä. Hei tämä on taito, joka muistakaamme, joka meissä on ikuisesti!!!

HEI TUO HUUDAHTUS! Kun kohtasimme viimeeksi hetkessä tuossa ihanassa. Haluan kertoa sinulle ystäväiseni. Kuin elämän tanssimme tää kulku ajatusten kulku ystävyyden siinä me kuljemme käsi kädessä. On ote luja tai hentoinen kulkee ajatus tuo kuin lattareiden tai vakioiden sävelten noiden. On taivutuksia - rytmejä - tunnetta - ja aikaa olla yhdessä. Olethan paikalla kun huudan sinulle hei tuo huudastus niin herättävä ja sydämellinen. Kuljet kenties välillä hiljaa allapäin - kuule silloin syvältä sydämestäsi huudahtukseni iloinen ja vilpitön HEEIIIIIIIIIIIIIIIII!!! Hei mehän nyt taas kuulemme toisiamme. Hei mehän tanssimme - laulamme ja ilosta hihkuen kulkien yhdessä näin. On matkamme kevyempi näin. Kiitos ihana ystäväiseni - sinua rakastaen olen paikalla tässä niin hetkessä ihanassa!!

Tuo tunne tunne reagoinnin! Hei olen tässä yritän sanoa. Tanssin - laulan - hihkuen yritän sanoa olen tässä. Kuule hei ystäväni kuule minua - minä kuuntelen sinua - kuulethan sinä minua. Tanssin - laulan - hihkun kiva kun kuulet minua. Haluan jakaa huoleni - iloni sinun kanssasi. Hei olen tässä kiva kuulet minua. Kerro minulle - haluan kuulla sinua - haluan kuulla huolesi - ilosi. Hei olemme tässä molemmat. Hei mehän kuulemme toisiamme. Hei mehän tanssimme - laulamme ja ilosta hihkuen kulkien yhdessä näin. On matkamme kevyempi näin. Kiitos ihana ystäväiseni - sinua rakastaen olen paikalla tässä niin hetkessä ihanassa!!!

Reagoi - tunne -tiedosta edellinen kokemus kun olitkin tullut lempeästi keskustelussa toisen kanssa ns. hänen "ihonsa alle". Kohtasit hänet oikeasti merkityksellisesti ja tulet huomaamaan jatkossakin mitä oikeasti ihmisillä on taustalla kaiken ilon tai surun keskellä. Tiedostaen voit huomata samanlaisia mielen yhtymiä omista ajatuksista tai reagoinnista ollessasi yksin tai porukassa. Näet sen vain toisen sanomassa tai kehon kielessä selkeästi kun tulet vain siihen hetkeen. Ja alat tajuta että omankin vastaavan ajatuksen tai tilanteen ratkaisu on siinä aivan ovella eikä se olekkaan esim. mahdoton niinkuin luulit. Mittasuhteet muuttuvat täysin joten väsymyksen tilalle tuleekin nyt hyvin levollinen ja voimaanuttava olo. Olo joka ei olekkaan merkityksetön eikä katoa tai unohdu sinulta koskaan. Koska se itse asiassa oli ollut jo sinulla tiedostomattomasti kokoajan läsnä vain olit sen sulkenut pois havainnoistasi. Käytännön arjessa on hyvä tulla pieneksi hetkeksi toisen aaltopituudelle ja kertoa hänelle asian ydin mitä oli mielessäsi. Toinen kyllä ymmärtää sen kun viesti on aito. Tuo se esille vaikka hänellä tai teillä olisi kiire päällä. Luulemme vain niin eli ohita se ja kohtaa toinen ihminen ensi kerralla hänenä niinkuin olisit itse joka haluat että sinua kuullaan aidosti!!!

Osa V reagoi ja tunne jatka kanssa ihmisten tietoista kohtaamista. Edellisessä pätkässä sait osa IV:ssa pienen ajatuksen näkemään häivähdyksen toisen ihmisen todellisuudesta hänen ulkokuorensa takaa. Tule nyt kohtaamaan pienissäkin keskusteluissa mitä sen arkisen sanoman takana on. Aisti se sanaton tausta olemus, jossa hänen sisäinen voima ja tyyneys on. Älä jää kiinni pelkästään siihen mikä on päivän jutunaihe sillä hetkellä. Tule oikeasti tuntemaan se läheisyys - todellisuus edes pienen hetken. Muuten pinnallisesti jäämme hyvin etäisiksi ja muodollisiksi tässä arjessa sekä tuskin edes muistamme mitä toinen sanoi mitä olisi halunnut sanoa. Kuule siis sydämmellä vaikka vain keskustelisit päivän säästä tästä. On ihanaa kohdata todellisesti ystävät tai tuntemattomat yhä uudelleen ja uudelleen!!!