Katsotaan yhdessä sydäntietoisesti!
Uusimmat kommentit
05.12 | 06:22
Heips! Niin se elämä kuljettaa ja tuo eteemme asioita sekä tunteita että kokemuksia. Elämästä jossa on arki ja juhla samaan aikaa sekä matka itseemme että sen sisimmän aitouden kohtaamiseen. Kiittäen!
04.12 | 19:21
Wautsi! On todellakin tajunnan räjäyttävät sivut! Huokuu täälläkin sinun (ja myös Arjan) tasapaino, ilo, rauha, hyvä olo, hyväksyntä ja energia! Kiitos ajatusten jakamisesta!
Jouluaaton lumipallo valonlähde tuomassa herkkyyttä mieliimme!
Kirjoitus lähteematkalle kirjoituksen aiheina – aiheita mitä vain missäkinjärjestyksessä. On tuo matkan tarkoitus avata ja saada auki mielensaloja tai ihan mitä vain mitä kutsumme ajatuksiksi. On terapiaakirjoittaa – on terapiaa piirtää tms. avaavaa – avaavaa mielenjoko rajoitusten edestä tai takaa. Se muuri joka rakentuu todellisenja ajatus harhojen välille voi sekä on todellinen rajoitin taikontrolli muuri. Tuo muuri sulkee reittejä joissa elämän vapauselää ja asuu. Tuo rajoitin kirvoittaa niin kuin muuri rajoittaakulkemasta eteenpäin. Ja asiat kääntyvät sisäänpäin ja alkavatpyöriä omaa rataansa aivan tarpeettomasti, koska ympyrä tie eijohda minnekään. Siksi tuo muuri ja elämän näytelmä kertomusprojisoituu ympyräksi eli rajoittavaksi vapauden tiellä, jostalöytyisi totuus eikä siintä ympyrästä, jonka tuo ohjasipyörimään ympyrää. On vapauden nimissä murrettava tuo sisäinenmuuri tuottamaan vapautta – iloa – onnea matkalla, jossa elämänsisin matka olisi tuova elämää isolla E:llä.
Lisää oma teksti kaksoisnapsauttamalla tästä.
Mikä tai mistä tuomuuri on kotoisin? Sen koti kutoinen luonne on hyvin taaksepäinkatsovaa uskomusta ja harhaa, jossa se muuri on jo ohjannut läheskaikkea kulkemaan ympyrää – ympyrää näennäisesti oikeanatietona tosin kylläkin oikeaa tietoa, mutta sen huomaaminen jaymmärtäminen on kuin sumun peittämä harso johon aurinko yrittäätehdä vaikutuksen kuin vaikutus totuuden tie tarvitsisi kulkemaantuon muurin lävitse. Voi saman aikaisesti nähdä tuon muurin jaauringon säteet murtautuen lävitse kaiken. Mutta katse vaintarkertuu tuohon muuriin. Ja jo tietoisuuden tajunta lukee säteitä,mutta tuon muurin mielen jarraama oletus luulla sen olevan totta.Muurin koti on kuitenkin omissa harhoissamme kertomassa jotain mitäme emme ole. Se on kuitenkin olettamuksessamme liian vahva, vaikka setodellisesti on harsoa, josta voi murtautua lävitse – lävitsenähdäkseen tuon valon, joka haihduttaa sumumaisuuden.
On kuitenkin jarrujamieli tuo olemuksellaan vanhoilla tottumuksilla – uskomuksillaahkera rakentaja. Mutta miksi tuo vapaus on edelleen tuon muurinrajoittama. Rajoittava kuin ympyrä voi olla. Pitääkö asioidenolla muurimaisia vai voisiko olla herkkyyttä – levollisuutta –lempeää ja monenlaista vastaavaa joka antaisi tuo vapauden –vapauden olla tässä pyhässä hetkessä ilman menneisyyttä ilmantulevaa, joka asui menneisyydessä. Olisiko tuo hetki kaiken kattavaonni vaikka mieli muuta luulisi?
Täytyy katsoavaloon ja valossa nähdä ilo jossa todellisuus asuu eli siinäalkajaiseksi nähdä Jumalallisempi rakkauden todellisuus.
ARKI ARJESSA. Miksi on sana arki miksi ei voisi olla vaikka tämä hetki?! Juhla ja arki voivat olla meidän maailmassa hyvinkin suuren erilaisuuden ilmentymiä ja olotiloja. Tarvitseeko olla niin - vaikka saa olla niin - vaikka onko sillä todellisuudessa väliä minkä laisia tilanteita on nyt juuri käsillä - kun kuitenkin ne on niin kuin koemme ne tällä hetkellä - koemme niistä omista lähtökohdista mitä olemme tässä elämän näkyvällä matkallamme projisoineet koettaviksi. Mitkä asiat siellä sitten kulloinkin taustalla on erilailla toisella kuin toisella. On koko joukko uskomuksia mitä se arki on - on koko lailla meistä itsestämme kiinni mitä koemme mitä näemme vaikka toisin väittäisimme. Koska se niin helppo ulkoistaa - ulkoistaa myös arki - nähdä se ulkoisena olemisen puitteina, jossa se arjen rakenne ulkoisesti pyörii. Vai olemmeko me kuitenkin arkisesti arkeistaneet päivämme ja puurramme joko kevyesti tai raskaasti lävitse tuon arjen kohti vapauttavaa juhla hetkeä. Niin onko jokainen sekunti tai minuutti elettyä elämää sen pitempiä tai lyhempiä kuin toinenkaan? Onko siis arjen hetket saaneet meidät arkisen odottavaksi ja toiveena päästä kiinni sen jälkeen juhlaan? Ja matka jatkuu juhlan jälkeen arkena. No tottakai arjen ja juhlan ympäristö sekä tapahtumat ovat hyvinkin erilaisia tai monenlaisia tunteita tuottavia kerta toisensa jälkeen. Ja niin arki....jatkukoon Rakkaudella olevaan hetkeen!!!
PETTYMYS. Voiko aidosta rakkaudesta käsin pettyä? Voiko rakkaus hyökätä ja aiheuttaa meille harmia? Nuo asiat on kuitenkin vain egosta lähtöisiä. Ja luultu egon olevan kaveri ja tarkoittavan meidän parasta. Ego ei sinänsä arjessa ole mikään ihmeellinen ei suuntaan eikä toiseen. Vaan kun on tuo hetki jolloin tulee tunne tai etenee tarina pettymyksestä. Tuo pieni hetki voi olla todellakin aivan pieni ja hyvin harmiton. Mutta se jää kuitenkin päälle ja pitää tuota harmitusta / pettymystä yllä aivan pieninä esim. ärtymyksen tunteina tai vaikuttaen vireystasoon josta emme ole olevinaan millaiskaan vaikka se harmittaa. Isommat pettymykset kylläkin tuntuvat voimakkaammilta ja siten ovat vahvemmin pinnassa. Kuitenkaan koko luokalla ei ole väliä sillä pettymys on tai ei. Kun huomaamme miten rakkaus löytää tai tuo esille meissä olevan rakkauden iloiten ja väreillen sillai kivasti tai ihan vain lievästi hymyillen. Ei silloin pettymykselle ole enää tilaa ja se vähitellen haihtuu ja katoaa kokonaan. Ja pettymyksestä on jäänyt vain tuon sanan raamit ilman sen kummempaa tunnetta mistään. On vain hyvin neutraali olotila sekä tunteiden tasaisuus, josta alkaa vähitellen pulputa ilon tunteita aivan luonnostaan eikä meillä siten ole tilaa pettymykselle. Ja niin tuo rakkaus ja sen tietoinen läsäolo saa aikaan uudenlaisen elämän ymmärryksen. Jonka ei tarvitse juurikaan näkyä elämässä sen kummemmin. Vaan se kaikki on levollisempaa iloitsevampaa - ihan vain elämää. Kiitos rakkaus!!!
PETTYMYS: kunhan alamme ymmärtää minne pettymyksen juuret johtavat niin alamme oppia löytämään elämän kulusta aivan uusia puolia. Emme jää pettymysten aihioihin kiinni vaan alamme huomata mistä ne kumpuaa ja miten niiden kanssa tulee toimia. Juuret kun juontavat meidän mielemme projisointiin, jossa ego on ollut pääroolissa. Egohan rakentelee aika lailla ovelasti meidän toimintaa miten pitää lujasti yrittää - lujasti tehdä töitä... Kuitenkin siinä lomassa kertoo ettei tuo riitä - täytyy tehdä lujemmin - et ole riittävän hyvä - muut tekevät paremmin. Egolla ei ole inhimmillisyyttä eikä todellista välittämistä meidän onnistumisesta oli sitten kyseessä mikä juttu tahansa. Sen avain logiikka on pysyä itse hengissä eikä sillä ole välittämisen tarvetta. Se on halukas hyökkämään oletuksella että pitää puolustautua hyökkäämällä. Kun egon vahva toiminta malli on pelko lähteinen niin epäonnistumisen tai pienenkin erehdyksen sattuessa se käyttää negatiivistä energiaa ilmapiirin samentamiseen. Meillä tulee nähdä siinäkin mitkä ovat egon ja sen polun tunnusmerkit tuomaan omaa hyvyyttään sekä ratkaisu kykyä esille vaikka ei sillä ole tarkoituskaan eikä myöskään kykyä selvittää meidän haasteita. Siihen tarvitaan totuuden ymmärrystä ja sen lähde on rakkaus. Rakkaudesta käsin...
PETTYMYS. Alamme siis havaita pettymyksen ydin taustoja ja mahdollisia toimenpiteitä tai ajatuksia, joilla me siirrymme iloisemmalle voittavalle puolelle omalla elämän polulla. Mutta mistä se kuitenkin tuo pettymys kumpuaa mieleemme ja saa aikaan epämielyttävää olotilaa tai turhautumista tms. Sisäinen tiedostamaton alitajuntamme on tuo valtais jäävuoren näkymätön osa, josta kumpuaa mieleemme monenlaisia menneen ajan tai kenties menneiden elämien tarinoista. Ja nyt tämä hetken tapahtumat nostavat tuota tiedostamatonta tunnetilaa pintaan. Ja eikä sen tarvitse olla mitenkään liittyvä tuohon tapahtumaan minkä oletimme saavan aikaan tämän hetkisen pettymyksen tunteen. Tunteen joka näyttää liittyvän johonkin joka on meidän ulkopuolella oleva asia. Yritämme edelleen kuitenkin ulkoistaa tuota pettymystä siihen ulkoiseen tapahtumaan, jossa toiveemme oli asetettu korkeamalle kuin se sitten toteutui. Ja mistä sitten me olimme tuon onnistumisen tason tai saavutuksen tason alkaneet vähitellen kerätä tai hetkisesti rakentamaan mikä olisi pitänyt sille tapahtumalle olla hyvä tai riittävä. Ja jos riittävyys olisi toteutunut olisimme me sen hyväksyneet tai vähintään pystyneet selittämään itsellemme että se oli ihan ok. Kuitenkin pettymyksen tunteen juuret juontavat johonkin meidän tiedostamattomaan yhtälöön, josta tuo pettymys kuitenkin kumpusi mielemme pinta kerroksiin näkyväksi koettavaksi. Silti tuo pettymyksen tunne on ihan normaalia ja tarpeellista. On vain...
PETTYMYS. Kokea pettymys - pettymys tuo välistä niin karvainen tai vain ihan tavallinen. On se sitten sitä tai tätä niin pettymys on tai ei sen hetkinen koettu tarinan sävel. Kenties se voi tuntua voimakkaalta, mutta silti se on tunne joka on ja joka on meidän mielessämme. Se häiritsee - se saa miettilääksi - se voi olla masentavaa tai ihan mitä vain olemuksen olemus ja niin välillä myös turhauttava. Mutta kannattaako siihen jäädä asumaan ja murehtimaan? No eipä tietenkään vaikka niin helposti voisi käydä. Siis sen kokoluokka tai olemus ei määrittele pettymyksen tilaa, koska kaikissa muodoissa tuo tunne vie huomiota pois sen hetken toiminnasta ja ilon kokemisesta. Pettymyksen aihio on voinut alkaa kasvaa niin sanotusti jo pienistä vivahteista ja jatkanut kasvamistaan. Eikä olotila silloin hurraata huuda vaan on mieli maassa tai ainakin ollaan alavireisiä. Hei me tarvitsemme herätä tähän hetkeen - hei me tarvitaan ymmärtää että riittävä arvio siitä voi olla hyvinkin yksinkertainen. Ja yksinkertaisuudessaan se on myös kuitattu tai loppuun käsitelty. Tuo taito tulee vain kokemalla elämää sekä olla valmis tekemään itse huomioita itsestään ja siihen liittyvistä tunteista. Vapautua tuosta tunteesta jo pelkästään päästäen leppoisasti siitä irti ja kokien tilanteen lempeydellä ja armolla itseään kohtaan. Alamme siten päästä pettymyksen...
MISTÄ TIETÄÄ. Ohi kaiken maallisen matkamme kulkee todellinen totuus, johon tarvitsemme tuota maallista matkailua. Matka tuo eteen monenlaisia haasteita tunteita - kokemuksia - ymmärrystä jostain suuremmasta. Ja tuo kaipuu kertokoon tiedosta tietämisen - tietoisuuden matkasta - matkasta jossa ylä- ja alamäet vaihtelevat koetellen tai helpottaen tietä taivalluksen saralla kuin peltomies auroinensa ponnistelee kohti saran päätä. Tuo matka on varsin mielenkiintoinen - kiintoisia tapahtumia täynnä. Tarjoilu kattaa pöydän aivan ääriään myöten ja kattaus kutsuu tulla kokemaan sen kaikki eri vaihtoehdot. Niin vaihtelevasti kuin nuo pöydän laajat antimet antavat, jossa niin laajasti elämän vauhdin ja kokemusten pyörteet ovat välillä saavuttaneet aivan myrskyn turbolenssin kaikkine koettelemuksiineen sekä nautintoineen milloin mistäkin kattauksen sorttimentaalista käsin. Olemme siis elämän eri tapahtumien välillä elämän sen myrskyn silmässä tai auvoisessa onnen tunteessa tullen se sitten jälkiruuan tai pääruuan antimista mainioista. Niin elämä kuljettaa ja kaikella on tarkoituksensa vaikka ei aina niin haluaisi olla. Niin vähitellen kasvaa tietoisuus - kasvaa tietoisuus mistä tietää. Ja niin tuo tarinamme elokuvien suuri illuusio, jossa ohjaajana toiminne me itse. Ja niin kuin tuo arjellinen vaihtelu elämän käänteissä tuokoon vapauttavaa ja onnellista elämän ymmärrystä sekä kaikkea Jumalan rauhan sekä levollisuuden totuuden vakautta kiitollisesti - kiitollisesti kokien kaikea mitä on ja tietäen sen että haluaa tietää. Kiitos!
MISTÄ TIETÄÄ? Tietoisuudesta - tietoisuudesta ykseyteen niin kaiken eläväisen kanssa mitä maa päällään kantaa. Tuo tietoisuus on saanut monta nimikettä, mutta se kuvaa kuitenkin ohi sanojen ohi muotojen ohi kaiken jo näkevämme - ymmärtävämme olettamusten ajatusten sekä toiminnan. Toiminta joka meille on muodostunut totuudeksi jota se ei ole vaikka ego sitä niin väittää. Tuon tietoisuuden sisältö sekä siitä koituva rakkaudellinen tunne kertovat milloin on kyse todellisesta totuudesta - tuosta muuttumattomasta tietoisuuden tiedosta. Olemme siitä siten saaneet kiinni ohi muotojen - ohi egon sekä kaiken arjen pyörityksen myös saaneet ehkä vaikka pienenkin kokemuksen todesta - todesta joka lähtee rakkaudesta, joka asuu meissä ja on asunut aina mielen sopukussa. Ja tuon asumuksen on varmistanut maailman korkein voima Jumalan laajentuminen meidän mielen sopukoihin, joka on samalla ikuisuus, jota ei mikään vie pois - ei milloinkaan. Jäljelle jäävä arki tai juhla on vain siten unimaailma, jonka itse olemme mielessämme rakentaneet. Tuon ja kaiken muun ymmärtäminen tai hyväksyminen kokee meissä vastustusta egon kautta. Elämälle se siten tuo tehtäväksi ykseyden polulle, jossa tehtävämme on tehdä ego tekemättömäksi. Vain sen tarpeellinen ja normaali elämän kuvio jatkaa kullakin omalla polulla matkaansa. Vain ohjatakseen meidät takaisin kotiin - kotiin isämme korkeimmalle alttarille. Ja olemmekin...
MISTÄ TIETÄÄ? Tietoisuus voidaan ymmärtää meidän avaimena syvällisempään olemukseen, jossa ollaan olemisessa. Silloin ymmärrys ja kokeminen tulevat tietoisemmaksi sekä myös konkreettisemmaksi kaikelle olemisen ilmenemiselle meidän elämämme aidossa ilmapiirissä. Niin sitä alkaa tietää kun antaa aikaa itselle sekä on myös kuulolla oman sisäisen äänen kanssa. Se viestittää meille rakkaudesta ja ilosta lähteviä arjen että juhlan viestejä. Ja viestit jopa opastatavat joko arjen pienimmissä asioissa oikeisiin ratkaisuihin tai toimenpiteisiin. Ja monasti samalla huomaammekin että ei tarvitsekaan joko asioita tehdä lainkaan tai vain osa joka on tarpeellinen arjen pyörittämisessä. Kaikenlainen turha huolehtimen jää pois ja olemme useammin päivän hetken ytimessä. On kiva tietää mistä tietää - tietää vakuuttavasti mikä on oikein ja mikä on väärin. Tietäminen saa myös aivan muusta kuin päivän polttavasti asioista uuden sisällön joita luulimme tietävämme ja pitävämme vain tärkeinä muuttuukin sisällöltään toisenlaisiksi. Tuo sisältö kun ei lähde egosta niin sen sanoma ja toiminta tuo ihmisten todellisuuden tietoisuutemme, jossa välittäminen - auttaminen - hyväntekeväisyys jokaiseen ihmiseen löytää polkunsa ja aitoutensa. Näemme ihmisten muodon ja ulkoisen olemuksen taakse ja kun näin teemme näemme ykseyden sekä...
MISTÄ TIETÄÄ. Sen vain tietää mitä tarvii tietää - tietää tietoisesti - herätä tietoisesti - olla tietoisemmin läsnä ajanjaksoja piteneviä, vaikka ego ja ulkoinen maailma meitä yrittää häiritä. Olla tietoisemmin kanssa omien ajatusten, jolloin emme ajaudu elämän jarruttamiseen tai rajoittamiseen tarpeettomasti. Vaan olemme useammin hauskemmilla suihkulähteillä joissa suihkii uusi raikasta vesi sekä josta saadaan uusi raikastava olo. Niin me silloin tiedämme että olemme tiedon lähteellä, jossa on huomata aivan uusin silmin - aivan uusin ajatuksin - ei meidän omien olettamus silmin eikä ajatuksin. Vaan löydämme sen että mistä tietää vastaus on jo meissä ja se on ollut aina sekä on aina oleva. Vaan katse ohi tietoisesti oman egomme kohti omaa rakkauden iloista raikkautta, jossa arki saa uudet siivet - uudet uusin silmin nähtävät ajatukset sekä suihkuavat suihkulähteet, joita me tienneet edes olevan. Tuo kaikki on halumme hiljentyä ja siten löytää vastauksen mistä tietää. Kun se ollutkaan meidän omassa nerokkaassa egomme olettamuksessa olla niin kuin ennenkin ja kuitenkin olla epavarma - epäonnekas, joita ajatuksia olimme viljelleet sekä toimineet. Olemme vastauksen äärellä kysymykseen mistä tietää. Alamme erotella ihan hauskoja yksityiskohtia arjen ihan nomaalissa menossa niin monissa. Tietoisuus tiedostamme tietää ja se kertookin...
MISTÄ TIETÄÄ. Ei tarvitse tietää, mutta olla avoin ja vapaa sekä samalla ymmärtää että elämä kantaa. Kunhan me jotenkin päästämme irti ns. murheen ryyneistä ja muista taakoistamme - niin me alamme tietää ja tuntea vapautta. Kun kehomme rapistuu ja viestii aina kaikenlaista tunnetta on se sitten väsyttävää - rasittavaa - kipuilua tms. niin se ei kuitenkaan ole se meidän oma itsemme totuus. Tulemalla enemmän läsnä olevaksi jollain keinolla saamme vähitellen henkistä happea tai vireyteen liittyen ymmärrystä meidän sisäisestä lähteestä käsin. Me tiedämme aina kun saamme tuon vapauden tunteen koettavaksi vaikka ihan vain pieneksi hetkeksi niin purjeemme saa tuulta taakseen, joka ilmoittaa olosta minä elän - elän aidosti juuri sellaisen eväin kuin se hetki on mahdollista. Niin me tiedämme kylläkin kuitenkin vaikka jo seuraavassa mutkassa joko luistamme kumoon tai kompuroimme aivan yksin kertaisissa asioissa. Mutta nousemalla ylös ihan tuosta arkisesta ymmärryksestä käsin olemme jälleen vapaita - irtipäätäen esim. vaikka muutaman kerran erittäin syvää hengittäen antaen uloshengityksen purkaa negatiivisia energioita ja antaa sisään hengittäess raikkaan ja rakkaan enrgia virrata meidön sisäämme eliksriininä energiana. Huomaamme että kun alamme voittaa itsemme rajoitteet niin... alamme tietää...
MISTÄ TIETÄÄ? onko se mitä me nyt ymmärrämme elämästä yleensä ja missä me nyt matkaamme matkustajana jokainen omista kokemisen sekä ymmärtämisen lähtökohdista. Mutta mistä tietää mitä pitää tietää tai tiedostaa milloinkin? Eikö se riitä että tehdään vain meidän arkisia normaaleita kuvioita mahdollisimman hyvin ja oikein. Ja sitten kun katoamme tästä maallisesta nutustamme pois se on sitten siinä. Olisiko se vain egon tuoma olettamus tästä elämästä, jossa ei ole muuta kuin tämä nouseva ja rapistuva elinkaari? Voisiko se olla niin yksinkertaista ja alkeellista tämä maailman kaikkeus että vain valot päälle ja pois. Tuskin se niin on että olisimme vain täällä itsekkäitä matkaajia, jotka itse määräävät tämän universaalin olotilasta sekä elämästä. Eikä myöskään olisi jatkuvuutta eikä myöskään olisi kaikenlaista yhteis synergiaa muun luomakunnan kanssa. Olisimme silloin asettuneet tietäämään ja määräämään Jumalan lailla itse mikä on totta sekä mikä ainut totuus. Kun tosia on helppo kuitenkin todeta miten vähän me maailman kaikkeudesta tiedämme sekä ymmärrämme. Kun katsoo jo elettyä elämää taaksepäin avoimin mielin niin voi sieltä poimia paljon ihmeellisä asioita sekä paljon selittämättömiä ihmeellisyyksiä tai tapahtumia, joten...
MISTÄ TIETÄÄ? Mutta olemme vahvasti kiinni tiedossa ja elämän virrassa, jossa kaikki näyttää todelta tai vähäisen vähän todelta. Toisaalta ego mieli arvioi tietoa vertailee ja tekee johtopäätöksiä, mutta millaisia? Onko se tieto vain ollut jo menneestä ajasta lähtöisin vai olettamus siltä menneen pohjalta mitä tuleva tuo. Mutta mistä tietää on nyt hetkessä mikä on todellista? Totuuden alkaa aistia vaistota tai sen tuntee että ollaan totuuden porteilla vai epäileekö mieli yhä silti? Kuitenkin todellisesti haluamme tietää - haluamme jo tiedostamatta tietää elämästä enemmän. Tietää sen tarkoituksesta - tietää totuudesta milloin se on käsillämme koettavaksi - ymmärrettäväksi - tullut aivan ohi kaiken arjen päivä tietoisuuden. Tuo tietoisuus tuntuu järkähtämättömältä vuorelta, joka on totta. Ehkä koemme sen vain pienen hetken - sen salaisuuden viitteen - mistä tietää?! On saattanut olla paljon erillaisia ristitiriitoja, jotka olimme siirtäneet syrjään ollaksemme siten hallitsijoita - ajatuksella minä määrään miten asiat on. Ei pelkästään tuo valveilla olon tietoisuus - tieto vaan jotain syvällisempää. Vai oliko se edelleen ego joka määritteli ja arvioi mikä oli oikein mikä väärin. Aina kun alamme vertailla on kyse egosta - aina kun alamme tuomita tms. on se egosta lähtevää ajatusta. Olemme egon kanssa asettuneet muiden yläpuolelle, joten...
MISTÄ TIETÄÄ? Tietää olevansa - tietää näkevänsä - kuulevansa - osaavansa - ymmärtävänsä - ymmärtävänsä mutta mitä - millä lailla - miksi tietäsi - miksi pitäisi tietää...??? Tieto on tarpeellista - tieto tuo toimintaa ajatuksia sekä onnistumisia. Mutta missä ja miksi että mitä pitäisi tietää niin että se kannattelisi elämää sekä toisi aivan ihan peruskiveä olemiseen. Mutta mistä tietää mikä on tarpeellista mikä ei? Mutta jos olisikin niin että meillä onkin jo sellaista tietoa mikä on todellista ja siten tarpeellista aivan totuudeksi asti. Olemmehan matkan varrella jo tienneet monia monia kertoja tietävämme miten jokin on ja miten tulee toimia. Mutta kun huomaamme kuitenkin että mennyt tieto ei enää ole riittävä tai se on jo vanhentunut sekä väärää. Olemmeko silloin omien uskomusten varassa kun tieto rapise altamme pois ja asia onkin toisin. Olemmeko silloin tuolla tuuliajolla jossa erillaiset tuulet vievät meitä suuntaan jos toiseen? Mistä tietää tuon ennen niin luotettavan oloisen tiedon todellisuuden? Ei muuttuvaa tietoa voi nähdä todellisena vaikka sen kanssa elämää viriääkin eteenpäin vierien. On silloin noussut mielen pintaan epävarmuus - pelko - tai muuten vain toimimaton yhtälö tukemaan mitään asiaa riittävästi. Vaikka eri asiat olisikin tuottaneet paljon oikeanlaista tulosta. Mutta...
MAAILMA - TILANNE. Kohdata maailmamme rakkaudella, koska se on ainut kestävä totuus. Kuten jatkuvasti huomaamme ensin tulee tämä uutinen tämä sensaatio - tulee uusi uutinen ja se sensaatio. Ne toistuvat ja jatkuvat aina oman elinkaarensa uutis otsikoissa ja saavat aikaan hämmennystä epävarmuutta tai toimenpiteitä. Tuo jatkuva muuttuneisuus ei voi edustaa totuutta, koska eihän totuus ja todellinen voi muuttua. Kaikki nuo uutisvirrat vain virtaavat ja aina katoavat omasta ajatusten joestamme saaden aikaan kuivan uoman sekä jäljelle jääneet rauniot. Niin kulkee ego maailma ja sen tilanteet. On siis aika tarttua itse ohjaksiin vaikka olimmehan olleet tähänkin asti - niin ainakin melkein olleet ohjastamassa tätä elämän jokivirtaa. Mutta nyt on aika tehdä valintoja aina ja joka hetki uudella lailla - lailla hakien - hakien tiedon tietoisuuden totuudesta, joka löytyy tuon todellisen rakkauden takaa, jota me jo olemme. Vaikka luulemme sen olevan kauppa tavaraa jota voimme vaihtaa ihmisten kanssa kertoen minä rakastan sinua. Kovin se olisi valtiais maista toimintaa, jossa me olemme muiden yläpuolella. Vain kohtaamalla se meissä itsessämme pääsee tuo rakkaus jaettavaksi ilolla kaikille. Ja siten maailma sekä sen tilanteet saavat aivan uuden lähestymisen. Tuolloin egon ja pelon valta häviää sekä olemme itse aidosti vahvoja ymmärtämään maailmaa. Ja silloin tuo maailma näyttäytyy meille myös rakkaudella eikä nuo arkiset tilanteet ole vallassa määrittelemässä kuka olen. Vaan meille on tullut aika antavainen niin anteeksi kuin kiitollisuus olevaiselle rakkaudelle. Kiitos!!!
MAAILMA - TILANNE. Voimme niistä pienistä snoppailusta avata aistimme ja avata ne ohitse aistiemme uudella tavalla avautuvan maailman filmiä katsomaan. Tuo antaakin antoisia uusia hetkiä ja se saa meidät jopa hymyilemään niille menneille asioille joita olimme puntaroineet sekä märehtineet tai vain muuten vain koukkuun jääneet. Vaikka maailmassa tänä päivänä tapahtuu enemmän sellaista asioita mitä ei soisi tapahtuvan. On ne tilanteet sitten hyvin vahvoja ja isoja kysymyksiä herättäviä niin?!. Vaikka yleensä maailmaa peilaa historian kautta itseään, josta saa kyllä selityksiä moniinkin historian lailla toistaviin tilanteisiin. Tilanteet jossa jokainen on kuitenkin ensimmäisen kerran ja uusi sekä myös sen seraukset. Tilanteet näyttävät johtavat maailman kulkevan monella lailla heikompaan suuntaan. Mutta onko se kuitenkin edelleen meillä vallassamme miten me maailman näemme ja koemme. Miten isossa roolissa on se oma valintamme mitä näemme ja ennen kaikkea mikä on siten oma kokemamme tarinamme. Voimmeko katsoa maailmaa reaalisemmin vai miten sitä tulisi kohdata? Vai lähteäkö mukaan maailmaan virtaan kuullun oppilaana ja peesaamalla mitä on kerrottu? On kuitenkin kaikilla se oma oikeus nähdä ja kuulla "maailma - tilanne" miten sen joko kokee tai haluaa nähdä. Ja tuo omakohtainen kokeminen se juuri sillä tiedolla ja kokemuksella aivan oikein, vaikka myöhemmin sen toisin näkisikin. Kun edelleen palataan siihe että maailma voidaan kohdata rakkaudella tai pelolla niin...
MAAILMA - TILANNE. Jokainen piirtyvä hetki on se oikea hetki nähdä ja kokea se meidän tarinamme elokuva. Oli sitten maailma ja sen tilanne mikä tahansa niin on se aina meidän oma piirtämä maailmakuva, jonka sitten näemme ja jossa teemme erilaisia valintoja. Vaikka maailma jatkuvasti pyörittää monenlaista tietoa ja kuvia mitä siinä on tapahtunut tai tapahtuu. Niin aina me voimme kohdata ne näkyvät joko pelosta tai rakkaudesta käsin. Ja nuo valinnat ratkaisevat mitä elokuvaa katsomme ja minkälaisten lasien lävitse sen näemme. Maailma kuitenkin on täynnä niitä stradegisia epämielyttäviä sekä erilaista stressiä tuottavia hetkiä. Niin siis miksi emme voisi tilannetta nähdä mahdollisuutena eikä taakkana eikä pelkona (tiedostamaton pelko). Alkaen herätä mahdollisuuksiin käytännön arjessamme niin huomaamme niitä hetkiä taiottavan eteemme aivan uudella lailla. Mutta kuinka on mahdollista tarttua tähän hetkeen ja mahdollisuuksiin? Kun normaali arki on usein sitä että ajamme "autopilotilla" aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Voimme kuitenkin tietoisesti siirtyä manuaaliselle ohjaukselle oppimalla tarkkailemaan miten koemme - miten ajattelemme - miten näemme tämän hetken. Tuohon tietoiseen hetkissä oleviin entisiin valintoihin voimme ajatella uusin tietoisimmin ajatuksin, joista seuraa erilaisia kokemuksia ja tunteita tapahtumiemme kirjossa. Se voi vaikka vain olla aluksi hauskaa snoppailua, jolloin hyvinkin...
MAAILMA - TILANNE. Auttavaisuus yhteisyys katsoa ja nähdä maailmaa sekä sen tilannetta laajemmin avoimemmin tuo noihin katsomiimme tarinoihin uuden tavan lähestymiseen. Arkinen kaikki mitä näyttää tapahtuvan luo meille mm. eri medioiden ja info kanavien kautta tietoa joka pohdittaa tai luo epävarmuutta - joka luo aikaa tietämättömyyden ja sen luoman tuskan tai ilon joka pursuaa rajoittuneesti tai näenäisen vapaasti. Taustalla kuitenkin tuo epävarmuus - pelko jostain tuntemattomasta tietämättömästä tarinan piirtymisestä valkokankaallemme. Haluammeko me nähdä kaiken sen vai haluammeko peittää sen tietämättömyyden johonkin ulkoiseen arkiseen touhuamiseen. Kuitenkin tiedostamatta mitä emme ymmärrä mikä tilanne - tilanne maailman on. On kuitenkin täysin selvää että lähiarki - lähi toimenpiteet on ne joihin pitää tarttua selkeästi joka päivä eli jo sen pelkän perus arjen takia sekä myös on aika mennä eteenpäin. Kun kuitenkin tuo tuleva aika muodostuu tässä hetkessä eikä mennyt sitä kahlitse vaan meillä on kaikki avaimet käsissämme kohdata elämä. Elämä ja sen askeleet jotka vievät meidän omalla matkallamme eteenpäin ymmärtämään itseämme sekä huomaamaan mitä - mihin - olen matkalla - vai olenko perillä ja missä tai mitä se perillä olo on. Kun ei kuitenkaan elämä ole vain syntymästä kuolemaan oleva tarina. Se olisi itsekäs olettamus meidän vain omasta näppäryydestämme sekä kaikkien asioiden ymmärtämisestä - hallitsemisesta - osaamisesta ja kuitenkin jokainen uusi piirtyvä hetki on saman aikaisesti...
MAAILMA - TILANNE. Mitä avoimempi näkökenttä mielemme valkokankailla luo uusia avoimempia maailman ja sen tilanteen kohtaamisia. Kun monasti tilanteet eivä suoraan kosketa meitä ei myöskään suoraan heilauta meidän filmiämme - mitä haluamme katsoa - mitä yhdessä koemme. Maailma tarjoaa aina uusia tilanteita ja uusia kokemuksia - niin me ainakin oletamme. Arkinen konkretia kertoo vakuuttavasti mikä tuo tilanne on. Mutta onko se tilanne aivan toisesta suunnasta tai eri lähtökohdista katsottuna lähellekään samaa filmiä mitä katsomme ja koemme. On tuo maailmaa ravisteltu kovin ottein - onko se kovin ylitse ymmärtäväisyyden - onhan kuitenkin niitä koettu jotenkin kautta historian. Onko tuo ja nuot tilanteet aina lähellekään sitä ja siltä miltä ne näyttää?! Onko matkamme lapsuudesta ikääntymiseen ollut vain luppoisa oleilun vai värikäs taistelu vai huomaamaton aikajana vaiheista iän?! Mitä muistamme - miten luulemme - luulellemeko asioiden olevan aukdoriteettejä niin kuin sen kertojat kuin sen asiat ja niiden tarinat - mitä me haluamme niistä nähdä kokea vai emmekö halua kohdata tilanteita niiden todempien tarinoiden kautta, jotka eivät mahdu meidän uskomusjärjestykseen eikä maailman kuvaamme ja sen piirtymiseen mielemme valkokankaiden näyttämöille. Maailma tarinoineen sykähdyttää ja sitä kautta ilmentää meitä itseämme - itseämme jonka luulemme olevan ainut kertaisia tässä ja kaikessa maailman kaikkeudessa. Itsekkyys vai auttavaisuus - yhteisöllisyys tuo uuden lähestymisen...
MAAILMA - TILANNE. Tuo alitajuisesti tarinoita kertomuksia mieleemme joita globaaliselta valkokankaalta katselemme. Olemme tarinoiden kertojia ja katsojia. Kun globaalisti katsomme samaa unta toisten kanssa on se uni josta on tehty totta. Kun jos vain ainoastaan ymmärrämme että yöllinen uni on unta ja päivä näkö on vain totta. Vaikka huomaamme yöllisestä unesta herätessämme että miten todelta se tuntui vaikka se saattoi olla hassu tai jopa järkevän oloinen. Niin tuo päiväunikin on sellainen hupsu - hassu - vakava - traaginen tai miten me sen sekä millaisena me sen projisoimme tuonne valkokankaalle. Meitä voi olla ikään kuin olla katsomassa tuota filmiä 50 henkilöä ja mekin näemme sen saman sekä luomme oman tarinan siintä. Kun lähdemme vaikka kesken filmin pois salista niin ne muut jää katsomaan sitä mitä oletamme niiden katsovan. Ja sen jälkeen me voimme valita - valita nimen omaan mitä me seuraavaksi katsomme ja mitä tarinaa luomme. Tuo valinta saa aikaan tuntemuksia - tunteita - ajatuksia - kokemuksia. Asia toisinpäin tietoisesti katsoen tai valiten ajatuksemme ja niiden suunnan niin me valitsemme filmimme luonteen sekä aiheuttamat tunteet että kokemukset mitä siten näemme / koemme. Niin maailman tilanne mitä se pitääkään sisällä niin sen loppu tulema on se mikä tarinan kertojina valitsemme ja siten näemme. No ei se noin yksinkertaisesti mene tajuntaamme että noin olisi. Ego mielen osamme ja omat jo rakentuneet uskomuksemme kertovat jotain muuta. Mutta kun tulee maailmaan ja sen tilanteeseen avoimemmin...
MAAILMA - TILANNE. Tilanne vie meitä etemmäksi tilanteen sisäisestä ja levollisesta sekä turvallisesta rauhasta kun ulkoistamme sisäisen maailmamme. Voimme lakaista asiat todellakin maton alle ettei niisä ole niin kuin mitään vaikka on!? Ulkoiset turvatakuut ja muut todelliset toimimisen toimenpiteet ei ole mitenkään pois suljettu vaikka huomaisimme mistä se todellinen voimamme ja samalla rauha on. Arjen pyörittäminen haastavissa tilanteissa vie paljon aikaa ja huomiota, mutta silti sen rakenne ja vaikutus ei saa olla joko "piilevän pelon" tai muun turvattoman tunteen ohjaama. Kaikki tilanteet on kuitenkin kohdattava niin kuin ne on sekä on hyvä nähdä ne laajasti että asioiden lävitse. Saavutamme siten neutraalimman kokemisen sekä suhtautumisen kaikkeen mitkä haastavat meidän elämäämme sekä mieltämme häiritsevästi. Tuo häirintä saa aikaan erilaisia tuntemuksia, jotka kumpuavat jostain meidän "piilo tajunnasta" näkyviksi tunteiksi reaktioiksi. On ne tunteet sitten mitä tahansa epämielyttäviä tai häiritseviä on ne mahdollisuus kohdata suoraan "face to face" ja sitten päästää niistä irti. Ei jäädä kiinni niitä pohtimaan vaan kokee ne neutraalimmin, jolloin asioiden näkökenttä kirkastuu ja ymmärrys pääsee tajuamaan laajemman kokonaiskuvan sekä yksityiskohtien kokemus reaktiot. Näin maailma meitä koettelee - koettelee tuoden valkokankaallemme katsottavaksi erilaisia filmejä. Tosin ne on meidän "piilo tajunnan" luomaa...
MAAILMA - TILANNE. Miten meidän tulisi ymmärtää tai lähestyä kokemaan uutta tilannetta maailmassa. Kokeminen päivittäin on kuitenkin joka päiväistä jota me kohtaamme jossain muodossa. On tilanteen luoma kokemus sitten ns. isompi tai pienenmpi - kevyempi tai raskaampi. Mieli haluaisi ymmärtää ja selittää miksi? Miksi tai miten on mahdollista että maailmassa näin tapahtuu? Kautta aikojen on maailmassa tapahtunut jotain suurempaa sekä epämielyttävää, joten uutta se ei ole. Mieli haluaa kysymyksillä ja pohdinnoilla selvittää tai ratkaista asiat mahdollisimman nopeasti, jotta se saisi mielen rauhan sekä tilanteen hallinnan kuntoon. Mieli haluaa turvaa - turvaa ulkoisiin asioihin - ulkoisiin kokemuksiin jotka häiritevät sen rationaalista normaalia elämää. Halutaan ratkaista sisäiset tunteet ulkoisien tapahtumien kautta, koska niin se olisi luomassa turvallisempaan ulkoista tilannetta ja hallitsisin tilanteen. Tuo turva vaatimus aiheuttaa kuitenkin sen että alamme rakentaa turvamuureja joko fyysisesti tai henkiselle elämiselle. Me haluamme varustautua suojaamaan ulkoisin keinoin jotta meidän sisäinen turva olisi kunnossa. Mutta eihän niin yksinkertaista ole, koska rakennamme vaikka minkälaiset muurit ympärillemme niin mieli epäilee onko se tai tämä riittävää. Olemme siten varustelu kierteessä itsemme kanssa ja globaalisti. Tuo kierre vie osin meitä kauemmaksi todellisesta elämän kohtaamiseseta ja sen tarkoituksesta, joten...
MAAILMA - TILANNE. Nuo tunteet eivät valehtele vaan kertovat mitä meidän sisällämme tapahtuu mitä meidän projisoimamme valkokankaalle saapuva filmi tästä päivästä kertoo - kertoo karua kieltään tämä ei ole vain leikki sarjakuvia tai hauska viihde dokumentti jostain kevyestä aiheesta. Tuo elokuva herättää todellakin monia tunteita niin kuin elämässä eri asiat yleensäkin, mutta nämä tunteet ovat vielä jotain muuta ja uutta. Tunteet kylläkin voidaan yrittää ohittaa tai lakaista maton alle, mutta ei tuntet niillä toimenpiteillä poistu vaan jäävät häiritsemään jotain mitä emme ehkä ymmärrä tai koe oikeaksi tai emme halua ymmärtää. Emme halua meitä häirittävän meidän ulkoista arkeamme ulkoista turvaamme vaan haluamme jatkaa niin kuin ennenkin. Mutta se mikä nyt on ja miksi me koemme noita tunteita voi olla hyvinkin haastavaa siksi haluamme ne siirtää pois näkökentästämme. "Pakolla" egomaisesti ei se koske meitä tai minä olen vahva - vahva ajattelematta sitä että reagoin että olen vahva. Siten siirrän tunteita pois koskeltavista - pois häiritsemästä minua juuri nyt. Mutta kun myös nuo tunteet voivat olla hyvin voimakkaita jopa lamauttavia - pelottavia niiden eri asteina. Saaden siten aikaan erilaisia skenaarioita tilanteista, jossa maailma on. Mutta emme voi välttyä kohtaamasta uutisia emmekä mitään mikä liittyy tilanteeseen. Mutta olisiko kuitenkin jotain muuta mitä meidän pitäisi...
MAAILMA - TILANNE. Tunne joka tuli - tunne joka koetteli - tunne joka yllätti - tunne jota ei halua tulla tulevaksi. On tilanne hetkessä jossa hetki pysähtyy - hetki hiljentää - on hetki jossa ei ole mitään järkeä. On maailma - on tilanne kosketteleva - koetteleva ja epätodellinen. Oli ilmestynyt tieto verkkokalvoillemme siten on olemassa tieto tilanteesta. Mikä tahansa se sitten onkaan se silti pysäyttää sitkeimmänkin kulkijankin vaikka muun tilanteen jo olevan normaali tunteen olo on vahva. Kun tieto tuleva näkyväiseksi ja havaittavaksi - kun se tilanne tuodaan ruutuihin - otsikoihin - on se tunne olemassa jota ei haluaisi kohdata - ei haluaisi sen olevan aivan meidän äärellä - äärellä kotiruudun ja aivan melkein kuin kotiovella koputtamassa. Voidaanhan se tunne karkoittaa - karkoittaa eihän se koske meitä - eihän se vaikuta meihin. Mutta inhimmillisyys ja tilanteen luoma tunne on väistämätön kohdattavaksi - kohdattavaksi itsensä kanssa - kanssa myös ystävien / lähipiirin. Kohtaaminen tuo uusia tunteita - uusia kysymyksiä miksi - mitä - miten mahdollista? Mutta mitä me näemme - mitä haluamme nähdä vaikka selvästi näemme että tilanne on päällä ja se on piirtynyt valkokankaallemme. Piirtynyt isoin kuvin - isoin tekstein pysäyttäen ajan tuoden tilanteen kohdattavaksi. Mutta mitä sitten on tunne - mutta kun on epätietoisuus on epätodellista tilanne jota maailma kohtaa. Tilanne josta täytyy saada selvyys ja aikaan ratkaisu. Niin mieli - ajatus - tunteet lähtevät matkalle, josta...
LUONTO KERTOO. Tule ja koe - koe minut kertoo luonto meille. Olet havaitsemassa minua joka on yhtä kuin sinä palapelissä palana. Koe luontoni kertoo luonto aisti - ymmärrä - tule kanssani matkaan - tule matkaan mielesi kanssa avoimin mielin - tule olemaan lopullisesti kanssani tärkeään tähän hetkeen eikä silloin ole kiire minnekään - vaan ole läsnä. Matka näin luonnossa jatkukoon luonnollisesti ja tuokoon meille onnea - iloa - hyödyllistä hyötyä. Tuon ravintoa ravitsemusta hyvin aitoa alkaen luonnon villiyrteistä ja jo tuttuihin kasveihin sekä niiden viljelyksiin. Ravitsemme elämän kiertokulussa toisiamme - kierrämme luonnon kiertokulkua - kierrämme luonnollisella uudistumisella - olemme samassa veneessä. Jo välitön yhteishyöty on jo kokea ja nauttia luontoni luonnosta saaden välipalaa ihan tavalliseen arkeen. Ja vähitellen alamme toimia yhdessä katsoen samaan suuntaan yhteisin voimin - yhteisin ajatuksin ja yhteisin eduin. Olemme yhtä ja yhdessä vahvempia matkata tällä planeetalla matkalla jota meidän sisäisyys tarvitsee. Tunnustamme sen tai ei olemme yhtä luonnon kanssa ja sen muistamisen matkalla ottamassa steppejä omaan sisäiseen ymmärrykseen ja sen kohtaamiseen. Ja minä luonto olen yhteisesti siinä matkassa täysin pyyteettömästi toinen toistaan kunnioittaen. Olemme sitä olleet jo aina ja iät ajat, mutta vain unohdaneet toisemme. Nyt on aika astua yhteiseen voimaamme ja kokea yhdessä yhteinen rikkautemme - yhteinen rakkaudemme. Kiitoksin yhdistymme ja jatkamme tuota rakkauden matkaa kohti kotia!!!
LUONTO KERTOO. Että aisti pienikin hetki - aisti oleminen kanssani - aisti ajatus joka haluaa kertoa tule kanssa luonnon olevaksi yhdeksi yhteyteen ihan arkisin menoin. Ja nuo arkiset muodot eivät ihmeitä vaadi, joten hyppää junaan ja ala matkustajaksi - matkustajaksi lunnon kaveruuteen. Et tarvitse sanoja - et tarvitse suunnitelmia - tarvitset vain tietoisuuden luonnon monista mahdollisuuksista ja sen monimuotoisuudesta. Ja tarvitsee vain huomata - muistaa että kaikki on mahdollista sekä kaikki jo on. Tarvitsee vain hypätä junaan ja alkaa matkustajana nähdä kuulla havaita kaikein aistein sekä myös sillä kuudennella aistilla, jossa syvempi tietoisuus asuu. On välillä oikeasti hyvä haastaa itsensä - on hyvä ottaa suurempiakin haasteita niin että olemme välillä vaativimmissakin paikoissa. Ja nuo vaativuudet voivat pitää sisällään että ollaan isolla retkellä selviytymässä kanssa luonnon. Tuo matka haastaa meidän taitoja toimia luonnossa mitä erilaisimmissa tilanteissa ja silloinhan olemme aluksi pois mukavuus alueelta. Ja joudumme koettelemaan itseämme ja asenteita sekä sietoa kohdata tilanteita, jotka ovat hyvin koettelevia. Mutta silti jo luonnon pienetkin piipaukset ovat jo avaimia muistaa luonnon salaisuudet ja sen tuomat ilot sekä onnen kokemisen tunteet - tunteet tullakseen todeksi aivan iholle - aivan selvästi koettavaksi. Oli tuo tahpahtuma sitten iso ja haastava tai pieni ripaus pienellä hetkellä ovat ne...
LUONTO KERTOO. Sen todellisista mahdollisuuksien maailmasta, jossa astumme sisään sen yhteyteen. Kertomus on hyvin syvällinen, jossa ei ole tasoja eikä ilmaisuja mitä voisi olla. Vaan luonto ja kaiken kattava rakkaus on yhdistynyt sekä on aina ollut yhtä kaiken kanssa. Luonto on meille sitä muistuttamassa että olemme yhtä sekä olemme aina olleet. Meidän oma luoma eriytyminen - meidän uniretkemme kaikesta irroutumisesta irrallisiksi palasiksi. Mutta kun kuitenkin olemme ja menemme luontoon on se sekä sen olemus suuri mahdollisuuksien valtakunta. Kun olo voi arjessamme olla hyvin hakusessa ja tuntua kurjalta ja asiat menevät päin prinkkalaa. Eikä tunne tai tilanne meinaa ratketa sekä tie näyttää umikujalta. Tuolloin tuntuu myös kaikki tiet kapenevan ja tuo umpikuja ratkaisemattomalta tai ainakin aivan liian isolta ratkaista. Mutta myös pienetkin negatiivisillä kertoimilla olevat vastamäet haastavat tilannetta aivan liikaa tai jo vähäisinkin pieni ristiriita voi kampittaa mielemme tasapainoa. Stressiä pukaten ja on siten tuo kurjuuden olemus haittana sekä monta kysymysmerkkiä ilmassa. Mutta on aika katkaista tuo kierre tuo pienikin kierre, joka saa mielemme pienetkin mutkat aikaiseksi. Kun haluamme herätä siitä niin riittää jo kun avaamme ikkunan ja haistelemme ilmaa sekä aistimme sen virtauksen, että sen tuoman raikkauden tai tuoksut tms. Jo tuossa hetkessä kun teemme vain syvän sisään hengityksen ja samalla alkaa aistia nuo luonnon pienetkin ilmeetkin sekä tehdä jo ihan pienikin pysähdys että...
LUONTO KERTOO. Avata mielemme sille ja sen kauneudelle - sen yhteydelle meihin - sen samankaltaisuuteen elämän yhtenevänä olemisena - olla me kaikki yhtä. Sitä se luonto kertoo se kertoo sen monin ilmein monin tavoin. Se kuulee meitä - se kertoo meille kun avaamme kanavamme vain luonnolle ja sen ihmeellisyyksille. Ihmeellisyyksille sen kaiken ulkoisen olemuksen ja aistittavien havaintojen muodossa. Mutta tuo kaikki on vain välivaihe vain ovien avaamista itseemme - omaan luonto yhteyteen. Voiko tuo luonto vain olla sen kauneus - sen monet muodot vai olisiko se ihan jotain muuta. Kun se on välivaihe kohdata itsemme niin sen täytyy olla jotain mitä emme aisteilla havaitse ja järjellä ymmärrä. Tuo aistien tuoma tieto ja ymmärrys on se välivaihe. Mutta mitä muuta se sitten voi olla - olla yhteys johonkin jota ei voi sanoittaa - jotain ei voi järkeillä. Luonnon ja kertomus täytyy olla siten jotain, jonka me tiedämme tajuamme tietämättä tajuamatta järjellä mitä se on. Mutta tuo välivaihe on tärkeä - on tärkeää ensin mennä luontoon tuohon pieneenkin. Ja kohdata se jo kaikella sillä mitä sen kanssa on jo aikaisemmin kokenut ja ymmärtänyt. Siitä pienin askelin mahdollisuuteen syventää sitä yhteyttä mitä se tuo - vaikka meillä se yhteys on ollut jo aina. Olemme unohtaneet luojamme todellisen läsnäolon - todellisen tarkoituksen. Mutta askeleita pieniäkin ottaen voimme kuulla mitä se kertoo ja...
LUONTO KERTOO. Se kertoo todella paljon ja paljon tarinoita koettuja sekä olevaisia - eläväisiä - ilon - surun - kaiken kattavan hetken olemisen onnesta ja kaiken yhteyden - vuorovaikutuksesta kanssamme. Luonto on osa luontoamme - osa yhteistä ponnistelua - osa syvällisempää tarkoitusa niin elämän olemisessa ihan joka hetki. On aika tarttua kaikkiin ihan - ihan kaikkiin sen tuomiin mahdollisuuksiin. Ei ole mitään todellista syytä olla huomioimatta sen yhteistä synergiaa kanssamme sekä sen auttamista kohtaamaan itsemme että toimimaan meidän antoisana terapeuttinamme arjen pyörityksessä. Luontoa löytyy kaikkialta vähintään pieniäkin katvealueita, jossa luonto ilmenee aivan myös suurkaupunkien kupeessa tai niiden sisällä. Siis pienikin puistomainen tai metsän palanen tuo elämän juuria meidän saataville - saataville kohdata luonto ja kuunnella mitä se kertoo. Kertooko se salaisuuksia vai eikö kuulolla olo meinaa olla läsnä koettavana. Voi olla hyvin haastavaa kohdata luonto ja samalla olla sitä kunnolla näkemättä kuulematta - aistimatta sen olemusta. Olemme kenties kadottaneet tai hämärtäneet suhdettamme siihen ja siten sen vuorovaikutus jää kunnolla huomaamatta. Olemmeko liikaa luonnon hetkellä aivan omissa kenties menneissä asioissa emmekä silloin aisti luontoa mitä se haluaa meille kertoa - mitä siksi meidän tulisi itsessämme avata, jotta...
AIKA TÄMÄN HETKEN. Hetkemme jatkuu ja samalla se kertoo tässä hetkessä ne tarpeelliset asiat mitä meidän tulee ymmärtää - osata - kokea. Tuo ymmärrys kertoo arjen ympäristön tuomista asioista ja toimista missä matkaamme kohti syvempää ymmärrystä tästä hetkessä tarvitsee. On siten ihanaa kun tuohon kaipuuseen vastataan ja vastaus kulkee ohi egon - egon jonka aika on vain ajassa - ajassa tapahtuvien asioiden jonossa - se on sitä unimatkaamme, jossa selvittelemme arjen askarein kuka ja mikä tää elämän tarina on - on sillä jokin tarkoitus. Ja mehän näemme sen jokainen omista lähtökohdista, jotka ja joissa meidän erilaiset tarinamme seuraavat toisiaan. Kuitenkin kaipuumme ja ymmärryksemme kaipaa kotiin - kotiin jossa rauha ja tyyneys asustaa, jossa on kaikki on kaikkeudessa yhtä ja yhteneväistä keskenään. Niin luonto kuin kaikki eläväinen sekä ihmiset omine tarinoinesa ovat yhtä. Tuon yhteyden ei tarvitse häiritä mitenkään arjen matkailua ajassa vaan päinvastoin jatkamme matkaa tuossa arjessa aivan normaalisti huolehtien kaikista omista sekä tarpeellisista yhteisistä asioista vieläpä innolla sekä hyvin. On aika silloin tämän hetken hetken jossa kaikki tarpeellinen siis jo on. Siinä matkassa vapauden ja rakkauden tunne olla yhtä kaiken ja kaikkien kanssa. Kaikki sen valinnat lähtevät kaiken ytimestä rakkaudesta ja siinä olemisesta ja ollaan siten jo kotona vaikka vielä täällä vähän aikaa viivymmekin. Kiitos rakkauden ykseys!!!
AIKA TÄMÄN HETKEN. On aika todellinen tai unta, mutta matkaamme nyt vuoden alussa kohti talven ydintä ja kohti valon lisääntyvää määrää. Valon joka valaiskoon mielen syvyyksiin asti. On aika tarttua kokemaan tämä hetki - on aika olla läsnä tässä hetkessä niin kanssa muiden kuin kanssa itsen. On aika hyväksyä ja ymmärtää tämä hetki ja sen kaiken kattavat mahdollisuudet. On aika mennä ohi sanojen - ohi puheiden - ohi kaiken ja tulla tähän hetkeen ilman sivujuonteita - ilman ajatuksia menneestä - ilman tulevasta huolesta. Kun aika on mielemme luoma käsite sekä sitä kautta sen käsitteenä ajattomuus on ikuisesti ajaton. Sillä mielemme ja mielen ymmärrys ajasta kertoo vain menneestä sekä tulevasta. Koska ei tämä hetki liiku minnekkään vaan siinä on kaikki ja siinä ei voi silloin muuta harhaa tai unta muusta. Mieli kuitenkin vaeltaa ja vaeltaa paljon. Sen tottumukset - uskomukset jostain muusta ovat niitä unikuvia. Ja kysymys mikä olikaan alkuhetki tässä luomisen hetkessä ja sen olemissa jossa on elämän ikuinen jatkuvuus? Vaikka ei ole myöskään jatkuvuutta, koska yhtä aikaa ei voi olla kuin tämä hetki. Mutta mieli kuitenin epäilee miten me täällä selviämme kun ei ole olevinaan sitten mitään ei mennyttä ei tulevaa. Mutta ne kaikki mitä tarvitaan on jo tässä hetkessä ja kaikkeen tulee tieto ja ymmärrys tässä hetkessä. Ja kaikki asiat sujuvat - järjestyvät niin kuin niiden pitää - ajattomasti vaikka kello raksuttikin keksittyä aikaamme sekunnein ja minuutein. Ajattomassa hetkessä - ajatuksemattomassa tilassa kaikkeen tulee täysi ja täydellinen sisältö. On aika...